sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Khams

Raakile.

Halvemman vaatima,
jonka niin helposti juotan pois kaikista ja kaikesta.

Asenna kortti,
ja vähennä muistia niin kauan, että valo on vihreä.
Ja niityt vehreät kun Laiho ei enää soita.

Huuda paranoid,
ja vaikka kys.

Talvi sataa päällemme uudestaan ja uudestaan.

torstai 29. marraskuuta 2018

maanantai 26. marraskuuta 2018

Rakkautta on

Yhteiset hetket nykyään vain,
sängyssä vierekkäin.
Kumpikin kyljittäin,
ei jaksa kuitenkaan kääntyä.

Ehkä luulisi,
jonkun on täytynyt jäätyä.
Halun ottaa laukkunsa ja suksia vittuun kai täytynyt kun mikään ei ole täyttynyt.

Kai jostakusta tuntuu siltä.
Mutta se ei ole kotoisin meiltä eikä täältä.

Naapuri kai kysyy,
laitanko kaikki lehdet taas samaan nippuun.
Heille tulee vain mainoksia.
Tylsän ihmisten turruttamia.

Mutta rakkautta on.
Rakkautta on.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Eebör spröö

Mä oon taiteilija.

Juopon runoilija ja aika helvetin tyhmä tuumailija.
Kuuntelen heikkoja esityksiä,
ja otan viinin ja viinan jotta saisin hiprahaisessa päteä muutaman tiiman.

Äiti se sanoo,
"piirtäisit tamman",
ja perään "perkele tukehu vaikka puuroosi".

Pitäisi kai siis ruveta timpuriksi,
kun kerran laattaamisessa olen niin hyvä.
Älä korjaa mua nyt,
pliis.

Tunnen itteni vähintään Ravistakeihääksi.

Mä kääntelen kuvia kun huvittaa,
mulla hauskaa ja niin paljon huvia,
että kutittaa.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Isku

Ai loppuko?
Aika paska, jos esitän rehellistä.

Siis hyvä vai?
Nojaa, ehkä monella tapaa.
Sinä kun kuuntelit minua niin paljon ja niin usein,
koetin olla ehkä jotain aika muuta kuin se oli joka silloin olin.

Sano pahasti,
ihan oikeasti.

Se olisi nyt hauskaa.
Jäisi hetkeksi jotain,
mitä pohtia pudotessa.

tiistai 6. marraskuuta 2018

-40-55

He menevät ohi jokaisessa bussissa.

Jos jaksaisit laskea jokaisen silmän heiltä,
tuntisit itsesi viimeistään silloin ihmiseksi taas.

Muistaisit kuinka vääränlaisia me osaamme halutessamme olla.

Jätämme osoittamatta,
koskemme rakastamatta,
tunnemme oikeastaan mitään tuntematta.

Kun päästämme käsistä irti,
sanomme hei hei vain uuden tilaisuuden takia.
Jos kukaan ei sinua tuntisi,
tuskin sanoisit muuten kun pahasti.

Hyvästi on liian helppoa.
Eikä sitä kukaan muista.

Kun he menevät ohi busseissa,
sano edes "ei kiitos, en kaipaa nyt mitään". Sekin voi olla jo tavattomasti,
tarpeeksi paljon.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Helen

Mikään ei niin paljon vituta,
kuin halpa viina ja Roni Bäck.
Jos linjalta saatuna tehdään aina tuollaista paskaa,
joisin mielummin koleran ja hieman kusta.

Soita minulle kun akkusi loppuu.
Silloin ei mun tarvitse sietää enää tuotakaan.

Vittu jos vituttaisikin niin paljon että kaikkea jaksaisi.

torstai 13. syyskuuta 2018

Happikato

Sinä heräät vain iltaisin.

Katsot ja sanot,
jos ei nyt niin kaikki on ohi.
Et tarkoita sitä.
Mutta olet silti oikeassa.

Minä kuuntelen aamulla ettet jaksa ottaa tukea,
sillä minä en edes yritä ja olen kovin kaukana.

Taiteesta ei saa vetoa.
Siksi minä ja sinä ja me häviämme niin usein.

Koetan väittää että siitä olisi johonkin.
Sinä keräät tiskit ja menet töihin.

Minä kuristan itseni lakanoihin.


Millions

Sinä lasket sekunteja,
kuin niillä tosissaan olisi jotain merkitystä.
Syvällistä,
toisille henkevää josta voi henkeä vetää vielä pari kertaa.

Jokainen hetki on jo kulunut.
Miksi siis pitäisit menneestä kiinni?

Jos selkäsi ranka iskisi rikki nyt ja heti tai kohta,
et itkisi sitä mitä historiassasi oli.

Jos et mitään muuta,
rakasta sitä mitä olet ollut ennen elämäsi veroja.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sosiaalisesti hieman vammainen kesäromanssi

Häpeäisitkö,
jos sanoisin että tosiaan olet ensimmäinen.

Tai siis olit.
Ethän sinä enää oikein ole.

Katselen kantapäitäsi ja lasken kuinka vähän varpaita ihmisellä voikaan olla.
En sano edes hei.

Kuuntelen kun käännät kylkeä ja minä todellakin muistan kuka sinä olet.
Todellakin muistan.
Sinulla oli mekossa raitoja ja olkaimesi olivat aika tummat ja sun kaveris oli kai homo.

Ja minua tuskin edes muistat.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kieltolaki

Tervetuloa,
kuuluu kutsu.
Tanssivat pisarat helmoihin,
kun kauniina rouvat astelevat katua ylös alas.

Ylös alas kaupungissa jossa ei ole kahvia tai kuppiloita.

Herrojen takit siniset,
sateesta mustuvat kun tähdet tuikkivat jokaiseen läiskään.

Niillä kaduilla joissa ei ole kahvia tai kuppiloita.

Taputtakaa kaikki kun kello lyö puolen yön yli.
Taputtakaa ja huomatkaa,
kaikki tanssit ovat tästä lähin surullisia.
Kaikki itkevät,
ja laulun lopuksi kuolla kupsahtavat.

Kaupungissa jossa ei ole kahvia tai kuppiloita.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kirjoittajan tuska ja muita suhteellisen tarpeettomia ajatuksia

Puhun vain sinulle,
aina jokainen kerta.

Kuuntelen kun pisarat 
taputtavat 
tiputtavat
hoputtavat olemaan olematta kiireinen.

Kunhan kuulostat muulta,
niin kaikki on hyvin.

Kerro että elämä on ihanaa.
Ettet tule enää kaipaamaan mitään lisää.
Kaikki on erinomaista.
Bussit vain ovat myöhässä.


Tulen silti aina liian aikaisin.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Cadia

Te seisoitte linjassa.

Atmosfääri repesi jo kolmannentoista kerran,
ja kansa ei valehtele kun sanoo,
ettei tuona päivänä paska verestä eronnut.

Te silti seisoitte linjassa.

Kun ne,
jotka joskus olivat veljiltänne näyttäneet marssivat kohti terät ojennettuna viimeiseen tervehdykseen.

Te yhä seisoitte linjassa.

Jokainen pala lihastanne vastasi vain sekunteja,
jokainen hetki ei merkinnyt mitään ja lopulta kuitenkin,
työnsi vääjäämätöntä hieman kauemmas.
Jokainen pala,
jokainen huuto,
jokainen kyynel.

Ja lopulta,
kun maailma itse aukesi sen kaiken painosta,
te seisoitte yhä.

Planeetta murtui ennen kaartia.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Home homoni humus

Katso minua,
ja minä teen kunnarin.
Gunnar Björk hirtettiin,
minuun iskee sähkö vähän harvemmin.

Laajemmin,
jos katsot minua taas tänään.
Näetpäs kauas.

Minulla on uudet lasit.

Lapsemme kasvaa puuksi kun räpäytämme silmiämme.
Vastahan sinä sen elämään puhalsit.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Vale

Näetkö mitään,
kun makaat kasvot päin kaihtimia.
Odotat valon osuvan sen läpi,
vaikka syystä peitit jälkesi.

Etkö kuule veresi kohinaa?

Ymmärrätkö,
ettet ole yksin tässä.
Silti saan tulla korkeintaan sänkysi jalkopäähän.

Olinko sinulle lopulta vain koira,
tarpeeksi halpa ja hyvinvoiva.
Ja nyt kun lääkkeet rikkovat kaiken,
lattia huojuu ja otan jaloistani tukea,
sinä katsot lakanoiden tupsuja.

Ja niitä helvetin kaihtimia.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Äijjä

"Mä pelaan näitä pelejä aamuisin"

"Älä viitti, sä oot just hyvin ihan vaan noin"

"Vitut, käänny ny vähän"

"Se oli vast kolmas täs kuussa. Iha vitu helppoja"

"No mut sehän on vaan hienoa, että sut huomattiin"

"Se vaan vihelsi"

"Ootpä sä söpö tossa sun paidassa. Onks siellä alla mitään ;)))"

"Älä ny viitti pihtaa, mä vaan pyydän yhtä nudee"

"Mä en en ainakaan haluis mitään jakorasiaa tai massapillua vaimoks"

"Vittu ne on huoria kaikki"

Kaikki on keksittyä,
mutta surullisen totta.

Varmasti upeaa olla nainen.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kilahdus

Sano "Kyllä",
ja minä rakennan sen talon.

Siihen tulee ruusuista ikkunanpielet,
savusta liimaan ikkunat.
Niiden värit tukevat toisiaan,
sen näet.

Rappuset marmoria,
joka likaantuu kenkien pohjista.
Me emme sitä ikinä jaksa siivota.

Linnut kiinnitän jaloistaan puihin,
jotta talvella voisit niitä ihailla.

Mutta sitten sinä lähdit,
ja minä söin aamiaiseksi tiaisen.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kain Y Samael

Kuolkaa kaikki.

Kääntäkää vesijohtoihinne syanidia ja antakaa kiehuvan veden arpeuttaa nielu ja vieraiden kielet.

Jokainen on sydämessään huora.

Antakaa olla ja jättäkää rauhaan.
Hän ei pyytänyt tätä.
Ja jos pakko jatkaa,
jos aivan pakko,
tappakaa molemmat.

Ja muut,
ihan vain varmuuden vuoksi.

Ja jos ikinä luet tätä,
tajua,
että tulen kieltämään kaiken.

Minä en tule jäämään kiinni.
Vastaan vain ylemmälle herralle.

torstai 24. toukokuuta 2018

Tee

Lasken laskut ja heitän kortit taloksi kun käyn.

Kävisitkö sinäkään sopimassa,
jos en kuuntelisi hengitystäsi ovisilmän läpi.

Kasaan ovelle kirjoja,
jotta nekin lukisivat sinut.
Ja minä pidän oven kiinni.

Koputat useasti,
ja en vastaa.
Odotan että poistut,
jotta voin taas kaivata sinua.

Tämä paska on jo niin tuttua,
että se on melkein jees.
Näin tuntuu mukavan helpolta.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Köyhän miehen raiskaaja

Kokoomus.

Turhuudesta

Raavi verille selkäni,
taloni,
mieleni,
lompakkoni.

Mutta jätä sieluni rauhaan.

Kuuntele taivasta,
sillä se ei vastaa mitään.
Suomalaiset laulajat ovat vain helvetin typeriä.

Rakastele minua,
sillä minä en halua sinua.
Haluan Jussin,
sillä hänen kuokkansa on minulta lainassa.

Se paska saa sen syvälle kalloonsa.

Tungen suuni sadettajaan,
ja turpoan kuin laiska pallo.

Päästä käsistäni irti,
ehkä silloin lennän korkeammalle kuin se poika.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Valta

Savut silmille,
ja kumarra köyhille.

Se olet sinä,
kun laskeudut istuimeltasi.

Kuinka osaisit,
ymmärtää heikkoja?

Sinä olet aina ollu vahva.

Anna nälän viedä kaikki,
jotta uhata voit niitä jotka sattuivat jäämään jälkeen.

Sinä janoat oman kansasi verta.

Hien Ian Mosel Ester

Kaikki mitä sanot,
on vain suloista.

Kaikki hetket,
muistuvat viivoina ja väreinä hetkittäin,
enkä jaksa,
tai osaa unohtaa.

Minä puhallan tuuleen,
ja huudan turhautuneena;
Älä mene ikinä pois.

Tarvitsen sitä nostalgiaa.
Olen melankolinen runkku.

torstai 10. toukokuuta 2018

Lepotila

Minä olen paasto.
Unohdettu paatos,
laiska tahto kaukaa muualta,
jonka nielin kasvaessani näin säälittäväksi.

Tässä minä istun,
ja yhä kirjoitan sinulle.
En kaipaa mitään takaisin,
ja siksi ehkä haluan sitä.

Kävelisitkö luokseni,
jos olisin taas pimeässä.
Olisitko se peitto,
joka minä en kyennyt olla.

Katso minua ja sano,
että poltat kaiken väliltämme.
Sen jälkeen syön puuroni vikisemättä.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Rakkaus

Helvetti repeää,
ja olen silti sinun.

Jaloissa satoja timantteja,
rahaa valuu kaikkien keuhkoista kun huudat taivaalle olevasi kaiken jumala.
Annat vain kehosi rapistua.

Minä puristan sinut itseäni vasten,
jotta tuskasi olisi minä eikä sinun.

Painan hälyytyksen liian aikaisin,
jotta voisin oikeasti poistua syliisi.

Ole sinä minun huumeeni.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Stressi


Nakuttaa nakuttaa nakuttaa.
Kuristan sen perkeleen linnun,
jos sen räkätys ei olisi jo minut halvaannuttanut.

Koetan sätkiä,
astua,
edes ryömiä.

En pääse.

Maistan aamuisen kahvin,
eilisen keiton ja sapen.
Sen sapen.

Vatsani aukeaa hetki hetkeltä lattialle,
mahassa haava on tosiasia.

Minä niin vihaan tätä.
Silti toistan kaiken seuraavana päivänä,
aivan samoin sanoin.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

O Fortuna


''Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria,
est affectus
et defectus
semper in angaria.

Hac in hora
sine mora
corde pulsum tangite;
quod per sortem
sternit fortem,
mecum omnes plangite!''


''Menestyksen
ja urotöiden arvat
eivät osu minun kohdalleni,
lyötynä
ja voitettuna
tunnen olevani jatkuvassa hädässä.
Siispä juuri nyt,
ilman viivytyksiä
hellyttäkää sydämenne,
koska kohtalon oikusta
olen kaiken menettänyt,
itkekää ja valittakaa yhdessä kanssani!''


- O Fortuna, teoksesta Carmina Burana, säveltänyt Carl Orff, 1935, suomentanut Pullinen, Erkki (1939) (http://laura.siba.fi/xwiki/bin/view/Laura/View?id=9bc6cb67f1ef1f503ca14688b0b7bea2).

Väärä Jeesus

Hän on se,
joka vuorilta kuulee sen viimeisen tuulen.
Hän on se,
joka huutaa aaltoja vyörymään hiekkain alle.
Hän,
joka katsoo kun taivas laskeutuu ihmisen sumuksi.

Hälle on se kaikki sanoitettu ennen mitään muuta,
sillä aika on alkanut jälleen alusta.
Kun suuret siivet avautuvat taivaalle,
ja tuhat ja seitsemän päätä nousevat maasta,
hän katsoo vuorelta jokaiseen suuntaan.
Katsoo kauan ja kuiskaa,
kun me näemme taivaan puhdistuvan.

Neutronit valkaisevat kätemme kaikista synneistä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Satu ihmisestä

Murhaaja sodassa omassa kodissa,
saloilla,
sarjalla pysähtyy kumppanin juoksu kujalle,
jossa Bruce Waynekin olisi itsensä hirttänyt.

Niiden ikkunoiden hohde niin vaatii hyppäämään.
Ja vain japanissa ne seuraavat toistensa sänkyihin.
Ten ten ten ten ten ten.

Kaksi ei tälle maailmalle riittänyt,
Nagasaki tulisi siirtää Tukholmaan.
Loppuisi sentään taiteilijoille runkkaaminen.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Aarre


Olet se,
joka minulle kuuluu.
Se kaikki,
jota kaipaan.

Kun kerään siruja,
jotka minusta putoilevat jokaisen iskun myötä,
tiedän,
että sinä olet niiden kaikkien heijastus.

Sinä olet aina se hohde,
jonka kimalluksessa haluan nähdä elon kaikki merkit.

Haluan rakentaa päällesi,
haluan maalata ihollesi.
Haluan sinut,
kaikkine jälkinesi.

Minun jälkeni ovat aina sinun.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Laskeuma

Savua savua savua.
Lasit tummat,
metalli harmaata.

Niin kuin mekin.

Lasista rakennetut talot vajoavat tulen keskellä,
siinä hetkessä,
kun lakkaavat olemasta meidän.

Ilta tulee,
ja kaupunki kuihtuu.
Me sammumme vain pois.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Loppu


Yhdeksänkymmentä kahdeksan tablettia.
Helppo tapa paeta nyt ja aina.

Kun nyt vain jaksaisin ne laskea.

Jättäisin hyvästit kerran ja toisen,
kasaisin turhia ääniviestejä ja kaikki muistot,
jotka sinusta ja hänestä sain.

Voisin vain levätä,
sillä minua väsyttää.
Väsyttää niin kovin.
Niin kovin.

Kädet ovat kylmät,
varpaat niin viileät että lattia polttaa.
Sanoit silloin,
että talvi tulee joskus.
Että kaikki jäätyy lopulta.

Minä jätän ikkunat auki kun lähden,
jotta edes linnut sen näkisivät.

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Raivo part. 2

Kun viha ohjaa,
veri tulee valumaan omiin polviisi.
Kun kipu,
ja sen ojentamat kädet tahtovat pahaa,
et saavuta muuta kuin varjon joka oksentaa paskaa kehoosi,

Kun katsot sitä kaikkea,
jonka jaksoit pelossasi luoda,
jonka halusit kaipuussasi kasata,
saat aikaan vain varjon ja veren.

Ja sen osaat sisäistää vasta silloin,
kun muiden kipu murskaa sinut aaltoina.

Silloin et saa enää kuin väärää happea,
toksiinia keuhkoihin.
Ja huudat kauan,
liian kauan.

Ja ymmärrät,
että kaikki oli vain väärin.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Meladrama

Nappaa ruusu lennosta.

Suutele sitä kevyesti mutta teatraalisesti,
ja anna muiden katsoa kun asettelet sen taskuusi.

Täytä kirjekuori väärin, ja yritä ratkaista,
miten se edes onnistuu.

Aseta hattu täyteen vettä,
ja kuuntele, kun kissa ei välitä pisaroista turkillaan.

Vieraile Ankarassa,
puhu pelkästään Venäjää.


Muista, että lapsuus kuolee vasta,
kun et itse jaksa olla kuin arkesi.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Strip

Sinä miellytät,
ja he mieltyvät.
Juopuvat ja tuijottavat ja juopuvat taas.

Aamulla nukkuvat muutaman tunnin.

Sinä olet luuta,
olet marmoria.
Kiillotettua metallia,
pehmeitä tupsuja.

Sinä olet kaikkea,
mitä ne haluavat.

Minulla ei ole ikinä varaa sinuun.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Musta pantteri

Mustat elokuvat,
valkoiset ruoat,
halvat alusvaatteet.

Jokaisesta saa korrektin ja päinvastoin,
kun vaivoin yritän ajatella muuta,
kuin jo valmiiksi näen.

Kaikki mitä he sanoivat,
eivät anna minun ajatella mitään muuta.

Vihaan niitä koska ne ovat oikeassa.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Paasto

Anna minun upota sinuun,
kuten uppoan kaikkeen elämässäni.

Alkoholiin,
myöhäisiin öihin.
Muovisiin hahmoihin,
kumeihin.

Anna minun olla humalassa sinulle,
sillä sinä pidät elämäni värikkäänä.

torstai 8. helmikuuta 2018

Kuivuus

Veri ja virta,
palo ja kiima.
Tahto ja sen taistelu itseään vastaan kun vastaat viikkoja sitten laittamaani viestiin.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Vale

Looger as asadum,
neo kira de busum.
Los acutas,
des minias re avolta bes lactinas.

Nie vasidas,
blei nikitas de alusas nu novosas.

Ja vaikutan baarissa heti fiksummalta.

Kotimaa

Likainen,
jollekin väärä ja vihainen,
musta ja punainen,
summan mutikassa pummien käsirahaa valtiolta,
jolta kaiken saa liian helposti.

Matkata meren yli,
kuolla sen syliin ja nähdä,
että paluu on silti mahdoton.

Kuolit jo kotonasi,
mikään ei ole uutta täällä.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Ennustava teksti: käytä aina ensimmäinen sana

Pistoja se on ihan hyvä idea on the ovat tehneet mitään muuta kuin että se on itelle parempi vaihtoehto on the web site and the Blind Forest is not a good idea for the future of the baby is suspected to grow too big in relation to the size of the mother has had a Cesarean section or the baby is suspected to grow too big in relation to the size of the mother has had a lot of problems with the skin care for a long time and she is not a app that is a good idea for her to do it with her own hair and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it and she is very good at it.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Rapustas

Ei ole olemassa hulluutta,
vaan eritasoista mielenlujuutta.
Kun kumarrat alemmille jumalille,
alistuen niille,
joille vanhempasi huutaen aleni,
katso kellastuneita lehtiä ja muista,
yksikään niistä ei elä tätä syksyä pidemmälle.

Kaasutan tänä jouluna viimeisimmän.

torstai 1. helmikuuta 2018

Reputation overflow

Joululahjaksi;
vanha levy,
uusi takki,
musta frakki,
ruohosipulia pari kourallista.
Talooni lista,
asioista joita jättäisin tekemättä.

Valkoista maalia myös,
jos se vaan sinulle sopii.
Puhuva pingviini,
tanssiva majava ja laulava strutsi.

Nyt vähän innostuin.
Mutta sinulla on vain minuun sellainen vaikutus.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Raivo

Se kaikki viha,
joka sikiää sisuskaluista suoraan sydämeen,
nielee minut päivien kuluessa.

Häpeä.
Kaiho.
Inho.

Kaikki kalpeus,
joka minusta valuu alas ja alas ja alas,
maalaa minut sellaiseksi joka jaksan olla.

Kaikki elämästä vituttaa.
Siksi jaksan elää.

Hoito

Meidän mielemme mukaan,
ne tullaan tuomitsemaan niiden viivojen mukaan,
joihin me valutamme mielivallan.

Me rakennamme lokerikot,
me muuraamme rajat ja määritämme kuitenkin niistä välittämättä.

Me olemme ensimmäiset ja viimeiset teille.
Te kaikki kuolette käsiimme.

Viha

Se näyttää rumalta,
huonojen sattumien summalta,
joka kiskoo paloja koko ajan enemmän siitä lihasta,
joka olen minä.

Laiska.
Heikko.
Halveksittava.
Kiusallinen.

Ne sanovat niin,
eivätkä edes tunne minua.

Ajatukseni on kohtuuton,
niinkuin hekin.
Heillä ei ole mahdollisuutta ajatella toisin.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Unettomuus

36 tuntia on yleensä liikaa.
Ja ne sattuvat,
kun jälkeenpäin laskee kuinka ne tulikaan käytettyä.

Tuntuu että Pluto on aina siellä,
kun kuu on taivaalla ja maa katsoo sitä silmiin.

Taivas aukeaa,
ja vesi sataa ikkunoita vasten.

Selkäni ei sitä ikinä nää.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Elokuussa

Tuoli,
lepo,
taju,
halu.

Tahto olla ja unohtaa,
kuivahtaa,
kavahtaa ja kumartaa.
Armahtaa ne,
jotka polttavat kätensä muistojen nuotioon.
Siihen samaan,
jonka tukiin haudataan rakkauden palo.

Jää vain jano sitä kaikkea kohtaan,
kun kohtaat hänet taas kun syksy alkaa.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Uusi prometheus

Uresus,
kuun tunnus köyhien sisällä huutaa kiihko.
Liikutko valossa muita kovempaa,
kuuletko hakkaavat aallot ja yön laulun saloilta,
joissa kukat painuvat petojaan piiloon.

Nouseva valo,
laskeva taho tulee lopputulokseen,
joka on yksityinen kansanmurha.
Painot arvioidaan,
sormet lasketaan ja otetaan se,
joka kansalle kuuluu.

Verot maksetaan aina keskiselästä.

torstai 18. tammikuuta 2018

Vain hullut kaipaavat seksiä

Vain hullut kaipaavat seksiä.
Tai retkiä sateisella säällä,
kun kummatkin ovat sillä päällä että voisi vain lukittautua kotiin.

Netflix and chiliä perseeseen.
Ole hiljaa ja haista vittu.

En jaksaisi yhtään sekuntia tai minuuttia tai tuntia tai vuotta tai varttia kanssasi.
Silti jos lähdet,
minä annan ylen tehdä minusta paskan animaation.

Mene helvettiin,
ja minä menin.

Koska sinusta minä pidän kaikkein eniten.

Ripitys

Levosta kauhuun,
kaiken apatiaan ja mielen anestesiaan.
Kun tunnit hakkaavat kuin juna raiteitaan solmuun,
kiskoilla hampaita kiskotaan vinoon.

Kysyit kerran, muutatko Viroon.
Vastasit itse,
ja lähdit ennen aamua.
Sainpahan rauhassa sammua.

Jätit kaiken taakse,
ja osan eteeni kun etenin keittiöön ja sen kaiken päälle,
joka sinusta jäi.

Katselin kelloa,
ja niitä tunteja.
Kiskoin napit,
kirosin kaikki papit ja avasin Raamattuni.
Siinä on kosteat kannet,
ja vähän läikkiä.
Kai on minunkin aikani läksiä menemään.

Omaa elämä on vaan niin hankala hylätä.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Ote keskeneräisestä projektista


Lauantai
12.9.2006
Anniskeluravintola ja klubi Black Shot Bounce
17 celsiusta
Pilvinen ja hieman kostea ilta

Sade. Nina Yawolski ei ikinä ollut tottunut sateeseen. Elettyään elämänsä Pietarin ydinkeskustassa insinööri-isänsä sekä kirjanpitäjä-äitinsä kanssa olisi voinut luulla, että hän olisi tottunut sateen ropinaan varjoaan vasten. Vaikka hän ei ollut enää moneen vuoteen asunut Venäjän rajojen sisällä, hän usein ikävöi kaupungin tapaa olla niin törkyisen kaunis. Hänellä oli ikävä nopeaa, särmikästä ja soljuvaa kieltään sekä tapaa, jolla useat äänteet painotettiin. Vaikka Nina pitikin englantia paljon merkittävämpänä kielenä nykypäivänä ja puhui sitä jo lähes täydellisesti, ei hän ikinä osannut pitää sitä omanaan. Tuntui aina enemmän tai vähemmän siltä, että joku muu olisi puhunut hänen suullaan. Toki hän pani merkille, että oma murteensa särähti patrioottisten ja konservatiivisten amerikkalaisten korviin ja olikin saanut nihkeitä katseita vuosien mittaa. Nina oli kuitenkin oppinut ymmärtämään heitä; valtioiden välit eivät aina olleet hirveän kaksiset. Nina asteli tiellä pientä ympyrää ja odotti, että Daniel Rogers, ystävien kesken Rag olisi saapunut paikalle. Hän tiesi, että ei Rag ikinä ollut kovin tarkka aikataulustaan. Kello viisi saattoi tarkoittaa puolta kuutta, mutta saattoi heitto olla usein aikaisempaankin tuntiin päin. Tuttavuuden alkuvaiheessa se oli ärsyttänyt Ninaa todella paljon, mutta muutamassa vuodessa hän oli jo tottunut. Ei hänkään ollut aina täydellinen ja vaikkei ehkä pitäisi, Nina antoi paljon anteeksi Ragin hulttiomaisesta käytöksestä sen varjolla, miltä hän näytti.


Sade tiputti ja Nina veti takkia paremmin päälleen. Hän katseli ympärilleen ja hänelle palasi mieleen viimeisin kotinsa Venäjän sisällä. Hänellä oli ikävä iloisia ja äänekkäitä naapureitaan, jotka kuitenkin jokainen lauantai istuvat savukkeillaan parvekkeella ja keskustelivat syistään mahdolliseen eroon. Heidän toimintansa oli aina niin surullisen eheää. Herkkää, mutta kuitenkin niin toivotonta. Samalla hieman naurettavaa, sillä Nina ei ikinä ymmärtänyt, miksi kukaan istuisi vuosia samalla parvekkeella puhumassa, kuinka seksi ei maistu, työajat eivät sovi ja toisen puhekin lähinnä tympii. Ottaisivat omat laivansa, hänen isänsä usein sanoi. Nina ei itse asiassa tiennyt, millainen tilanne tällä hetkellä oli. Vanhemmat olivat muuttaneet pois kyseisestä asunnosta jo vuosia sitten homevaurioiden takia, eivätkä välit naapureihin ikinä olleet niin läheiset, että yhteyttä olisi pidetty. Kuitenkin he olivat ennen muuttoa kuulemma tuoneet vanhan, kiinalaisen onnenkissan. Sellaisen, jonka tassu heiluu. Nina muisteli, että se yhä vieläkin istui isän työpöydällä. Ehkä se seuraavalla vierailulla Pskovissa pitäisi viedä parvekkeelle.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *