tiistai 30. tammikuuta 2018

Raivo

Se kaikki viha,
joka sikiää sisuskaluista suoraan sydämeen,
nielee minut päivien kuluessa.

Häpeä.
Kaiho.
Inho.

Kaikki kalpeus,
joka minusta valuu alas ja alas ja alas,
maalaa minut sellaiseksi joka jaksan olla.

Kaikki elämästä vituttaa.
Siksi jaksan elää.

Hoito

Meidän mielemme mukaan,
ne tullaan tuomitsemaan niiden viivojen mukaan,
joihin me valutamme mielivallan.

Me rakennamme lokerikot,
me muuraamme rajat ja määritämme kuitenkin niistä välittämättä.

Me olemme ensimmäiset ja viimeiset teille.
Te kaikki kuolette käsiimme.

Viha

Se näyttää rumalta,
huonojen sattumien summalta,
joka kiskoo paloja koko ajan enemmän siitä lihasta,
joka olen minä.

Laiska.
Heikko.
Halveksittava.
Kiusallinen.

Ne sanovat niin,
eivätkä edes tunne minua.

Ajatukseni on kohtuuton,
niinkuin hekin.
Heillä ei ole mahdollisuutta ajatella toisin.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Unettomuus

36 tuntia on yleensä liikaa.
Ja ne sattuvat,
kun jälkeenpäin laskee kuinka ne tulikaan käytettyä.

Tuntuu että Pluto on aina siellä,
kun kuu on taivaalla ja maa katsoo sitä silmiin.

Taivas aukeaa,
ja vesi sataa ikkunoita vasten.

Selkäni ei sitä ikinä nää.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Elokuussa

Tuoli,
lepo,
taju,
halu.

Tahto olla ja unohtaa,
kuivahtaa,
kavahtaa ja kumartaa.
Armahtaa ne,
jotka polttavat kätensä muistojen nuotioon.
Siihen samaan,
jonka tukiin haudataan rakkauden palo.

Jää vain jano sitä kaikkea kohtaan,
kun kohtaat hänet taas kun syksy alkaa.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Uusi prometheus

Uresus,
kuun tunnus köyhien sisällä huutaa kiihko.
Liikutko valossa muita kovempaa,
kuuletko hakkaavat aallot ja yön laulun saloilta,
joissa kukat painuvat petojaan piiloon.

Nouseva valo,
laskeva taho tulee lopputulokseen,
joka on yksityinen kansanmurha.
Painot arvioidaan,
sormet lasketaan ja otetaan se,
joka kansalle kuuluu.

Verot maksetaan aina keskiselästä.

torstai 18. tammikuuta 2018

Vain hullut kaipaavat seksiä

Vain hullut kaipaavat seksiä.
Tai retkiä sateisella säällä,
kun kummatkin ovat sillä päällä että voisi vain lukittautua kotiin.

Netflix and chiliä perseeseen.
Ole hiljaa ja haista vittu.

En jaksaisi yhtään sekuntia tai minuuttia tai tuntia tai vuotta tai varttia kanssasi.
Silti jos lähdet,
minä annan ylen tehdä minusta paskan animaation.

Mene helvettiin,
ja minä menin.

Koska sinusta minä pidän kaikkein eniten.

Ripitys

Levosta kauhuun,
kaiken apatiaan ja mielen anestesiaan.
Kun tunnit hakkaavat kuin juna raiteitaan solmuun,
kiskoilla hampaita kiskotaan vinoon.

Kysyit kerran, muutatko Viroon.
Vastasit itse,
ja lähdit ennen aamua.
Sainpahan rauhassa sammua.

Jätit kaiken taakse,
ja osan eteeni kun etenin keittiöön ja sen kaiken päälle,
joka sinusta jäi.

Katselin kelloa,
ja niitä tunteja.
Kiskoin napit,
kirosin kaikki papit ja avasin Raamattuni.
Siinä on kosteat kannet,
ja vähän läikkiä.
Kai on minunkin aikani läksiä menemään.

Omaa elämä on vaan niin hankala hylätä.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Ote keskeneräisestä projektista


Lauantai
12.9.2006
Anniskeluravintola ja klubi Black Shot Bounce
17 celsiusta
Pilvinen ja hieman kostea ilta

Sade. Nina Yawolski ei ikinä ollut tottunut sateeseen. Elettyään elämänsä Pietarin ydinkeskustassa insinööri-isänsä sekä kirjanpitäjä-äitinsä kanssa olisi voinut luulla, että hän olisi tottunut sateen ropinaan varjoaan vasten. Vaikka hän ei ollut enää moneen vuoteen asunut Venäjän rajojen sisällä, hän usein ikävöi kaupungin tapaa olla niin törkyisen kaunis. Hänellä oli ikävä nopeaa, särmikästä ja soljuvaa kieltään sekä tapaa, jolla useat äänteet painotettiin. Vaikka Nina pitikin englantia paljon merkittävämpänä kielenä nykypäivänä ja puhui sitä jo lähes täydellisesti, ei hän ikinä osannut pitää sitä omanaan. Tuntui aina enemmän tai vähemmän siltä, että joku muu olisi puhunut hänen suullaan. Toki hän pani merkille, että oma murteensa särähti patrioottisten ja konservatiivisten amerikkalaisten korviin ja olikin saanut nihkeitä katseita vuosien mittaa. Nina oli kuitenkin oppinut ymmärtämään heitä; valtioiden välit eivät aina olleet hirveän kaksiset. Nina asteli tiellä pientä ympyrää ja odotti, että Daniel Rogers, ystävien kesken Rag olisi saapunut paikalle. Hän tiesi, että ei Rag ikinä ollut kovin tarkka aikataulustaan. Kello viisi saattoi tarkoittaa puolta kuutta, mutta saattoi heitto olla usein aikaisempaankin tuntiin päin. Tuttavuuden alkuvaiheessa se oli ärsyttänyt Ninaa todella paljon, mutta muutamassa vuodessa hän oli jo tottunut. Ei hänkään ollut aina täydellinen ja vaikkei ehkä pitäisi, Nina antoi paljon anteeksi Ragin hulttiomaisesta käytöksestä sen varjolla, miltä hän näytti.


Sade tiputti ja Nina veti takkia paremmin päälleen. Hän katseli ympärilleen ja hänelle palasi mieleen viimeisin kotinsa Venäjän sisällä. Hänellä oli ikävä iloisia ja äänekkäitä naapureitaan, jotka kuitenkin jokainen lauantai istuvat savukkeillaan parvekkeella ja keskustelivat syistään mahdolliseen eroon. Heidän toimintansa oli aina niin surullisen eheää. Herkkää, mutta kuitenkin niin toivotonta. Samalla hieman naurettavaa, sillä Nina ei ikinä ymmärtänyt, miksi kukaan istuisi vuosia samalla parvekkeella puhumassa, kuinka seksi ei maistu, työajat eivät sovi ja toisen puhekin lähinnä tympii. Ottaisivat omat laivansa, hänen isänsä usein sanoi. Nina ei itse asiassa tiennyt, millainen tilanne tällä hetkellä oli. Vanhemmat olivat muuttaneet pois kyseisestä asunnosta jo vuosia sitten homevaurioiden takia, eivätkä välit naapureihin ikinä olleet niin läheiset, että yhteyttä olisi pidetty. Kuitenkin he olivat ennen muuttoa kuulemma tuoneet vanhan, kiinalaisen onnenkissan. Sellaisen, jonka tassu heiluu. Nina muisteli, että se yhä vieläkin istui isän työpöydällä. Ehkä se seuraavalla vierailulla Pskovissa pitäisi viedä parvekkeelle.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *