Uni

Levossa makaan,
kun auto auraa loskaa vanhalta tieltä.
Kanien ruhot,
kukkien nuppuina antavat miehelle uutta mieltä.
Sisältä tyhjentää,
tahdostaan temmeltää ja antaa illan tulla.
Hiljaa on pienoinen,
henkäyksen vienoisen elämälleen antaa.
Sokeri lopussa,
kauppias hopussa jaksaa päivällä huutaa.

Oktomedia

Ihastunut teini on periaatteessa aina lapsiinsekaantuja.

Perspektiivi kun on kiero,
viattomuudestakin muovataan seksikkäästi sairas.
Valmis tuote myllyyn,
jossa nuolet nousevat ylös ja alas ja ylös ja alas ja loppuun jokin hymiö.

Lukutaito opetettiin jossain kai ennen luomista.
Jotta jokainen kykenee ymmärtämään sen,
miksi nykyään Jumala on lähinnä paperia.
Sen valta on kiinni lähinnä sen väristä.

Paska pyyhitään aina johonkin.

Vanhuusteoria

Ne väittävät,
huutavat,
katuvat että kuolema tuoksuu ilmassa.
Niissä tiloissa,
joissa tapetit ovat asujiaan nuorempia
ja ruoka vaeltaa ovesta omistajaa useammin.

Kaikki seisoo ja ajan voi havaita vain leviävästä mädästä.

Sen ne kai kutsuvat Kuoleman nimeksi.

Kudokset luovuttavat,
liha väsyy ja hampaat valuvat lattiaan.
Samaan tomuun,
Ikean kuvastoihin ja tahroihin.

Kuolema makaa seurassa loppuun asti.

En pidä elämästäni

En ehkä osaa,
siksi dokaankin aina selvinpäin.
Käännän kylkeä aina väärältä puolelta,
nukun silloin kun peitteet ovat hiestä kylmät.

Vastaan niille, jotka vähiten kiinnostavat.
Kuulen niitä, jotka eniten oksettavat.
Turhaudun keveään huomioon,
itken kun luonani ei käy kukaan.
Käännän viirit aina väärään suuntaan,
ja soitan hätäkeskukseen ihan vain vituiksi.

Silti harrastan eniten juuri monologia.
Tai juuri ehkä siksi.
Se selittäisi paljon.

Vaihto

Pasila nukkuu matkaajiaan,
eivät jaksaneet matkata pysäkkiä Helsinkiin.
Subway vetää A-luokan asiakkaan paremmin kuin metro Espooseen,
vieressä istuva tyytyy syntyvään keskoseen.

Kaiken voi jättää keskiolueen.

Kuluttaja pilaantuu ostoksiinsa,
Reinikainen nojaa spray-huntuiseen tolppaan kuin pokaton huora.
Kadut ovat väriltään kätyreitä,
yliopistolta tulee pelkkiä outoja.
Nukkuva koira itkee hieman,
lattia on kovin kylmä.

Etelästä ei saa onnea samalla tavalla tänään.

Lauselma

Kaikki,
on lopulta kai hämmentävän vähän.

Laakeita alueita,
kauniimpia puistoja,
vanhoja progelevyjä
sekä naapuri kiroilemassa jäistä pihaa marraskuun lopussa.

Kivet jotka pyörivät kenkieni kärjissä,
hän joka ei enää ikinä vastaa.
Rakkaustarina,
joka oli kuin ystävyyden suloisin alku ilman sen kirjoitettua loppua. 

Swingaava golffari ei välttämättä tanssi eikä verottaja oikeasti ikinä saavu ovellesi.
Hekin ovat ihmisiä,
kaikkeen hukkuvaa materiaa aaltojen liikkeessä.
Odottaen,
jakaen aikaa osiin elämästään.

Puhuen hiljaa niille, joille kuuluisi huutaa.
Huutaen vain sille, joka ei edes kuule.

Miksi annat sen kaiken olla niin tarpeellista? Tämäkin teksti loppuu joskus.

Saha

Ihmiset menevät,
lähtevät,
palavat,
palaavat lopulta samaan päivään.

Antavat olla,
kun kaiken kuluma hioo elämästään liian suuret palat.

Huokaavat,
kun taakka sahaa jalkojain erilaisiin suuntiin kuin tänä aamuna.

Puoltavat,
kun tapansa tervaavat arjesta jokaisen asunnon.

Jokainen minuutti ihminen kuolee vai jokainen kuolema on vain viimeiset nautittavat minuutit?