Kulovalkea.
Kekäle.
Liekki.
Sen vietti,
roihu riehuu sydämeni sisässä.
Lisässä,
joka kasvaa kiinni kaikkien kämmeniin.
Savua on ilmassa,
näkö on hukassa ja tuvassa häkää enemmän kuin sisälläni.
Jos tukehdun nyt ja taju menee niin ehkä se ei satu tai sitten siihen vasta herää.
Ja sammuttaa kynttilät.
Tyhjenee.
Kaikki tyhjenee taas.
Kun roikun kiinni naruissa ja käsissä joista päästän irti aina välillä.
Kaikki hiljenee taas.
Kun etsin sitä mitä jo löysin ja haen bensiiniä ja sytytän sen karrelle asti.
Kaikki jää taas.
Kun mikään ei riittävästi ole meille sopivaa.
Pakkilaatikko,
vaadinko taas hieman liikaa meiltä.
Kun takavalot siintävät takanani totean,
näkemykseni taitaa olla hieman huti.
Silmät lasissa ja hampaat pöydällä ja suolet konepellillä.
Elämä on puolet sen alusta.
Muistilista.
Kun lähdet ulos,
osta aina kalamiehiä ja kumeja.
Muumimukeja,
ja eilisen päivän lehti jotta sauna palaisi vielä aamun tunteina.
Osta sininen aski,
ota taksi turhan lyhyen matkaa ja maksa kuskille vain kolikoilla.
Olen rohkea, ruma ja melodramaattinen.
Opettele sivistyssana ja tunge se niin kauan että kaikkien rektum on senttejä liian löysä.
Kuuntele kun koira tuhahtaa ja naapuri avaa viinakset.
Hajota peili ja toivo vain huonoa onnea.
Mies ja tuoli ja kaikki aika elämästä takana.
Tyhjä kuppi,
vanha kahvi ja hiljainen Tuuli.
Multien alla nukkunut jo joitain vuosia.
Vapina vie kaiken muistin.
Palanut sulake ei vaihtunut itsestään.
Jauhoiset torakat muistuttavat menneestään.
Aika kulkee.
Kaikki jää.
Paitsi lumi polkujen pinnalta.
Huuda.
Aamu sattui minuun kun laskin jälkiä ihostani.
Sammuin silloin yöllä vaikka promilleni olivat miinus ja niin vähäiset nautinnot.
Minussa sinua oli liian vähän,
sinä et minusta saanut tarpeeksi irti.
Ehkä hieman ihoa.
Ja vähän verta.
Jotain lihaa.
Kuulin kaiken nauhalta jonka sain 11:25.
Minä kuolin sinä yönä kolme kertaa käsilleni ja kerran selällesi.
Riittääkö minulle koskaan mikään?
