Tavallaan se ahdistaa,
kun päässä pakko alistaa.
Ahistaa Ahistaa.
Kalahtaa liian lujaa,
naputi naputi taas.
Klik tsssh klunk klunk.
Ja taas mennään.
Runoja, tekstejä, ajatuksia. Syvällistä ja kevyttä, päivästä riippuen. Aiheesta kuin aiheesta.
Tavallaan se ahdistaa,
kun päässä pakko alistaa.
Ahistaa Ahistaa.
Kalahtaa liian lujaa,
naputi naputi taas.
Klik tsssh klunk klunk.
Ja taas mennään.
Kun kohtelet ihmisiä kuin paskaa,
niistä kaikista,
lopulta tai sattumalta,
tulee sitä itseään.
Jos eivät sitä jo olleet.
Se ero kannattaa huomata jo ennen kohtaamista.
Halvempi kiima on halvempaa kuin se, johon meinasin upota männä viikolla.
Potkaise parikertaa,
ehkä se tokenee.
Ota happea vähän,
ja toista itseäsi ihan vitusti.
Kopioi kaikkia ja kaikkea,
kaikkea halpaakin.
Sillä olet aivan samaa sarjaa joka tapauksessa.
Et voita mitään mistään.
Nyt on pakko,
ja se väsyttää.
Pakko lentää, jotta taas enemmän aikaa rasvata siipiä talveaan varten.
Niellen minuutteja minuutin perään, lasketellen ajan selästä toiseen ja takaisin siihen, josta lähdin.
Nyt taskuni vain sattuvat olemaan täynnä käpyjä.
Ei helvetti kuinka pistelee.
Kuin olisi kaktus ja sen pojat kassien tilalla.
Ja minä tässä vain kulutan aikaani, jotta sitä olisi myöhemmin
vähän tätä päivää enemmän.
Raakile.
Halvemman vaatima,
jonka niin helposti juotan pois kaikista ja kaikesta.
Asenna kortti,
ja vähennä muistia niin kauan, että valo on vihreä.
Ja niityt vehreät kun Laiho ei enää soita.
Huuda paranoid,
ja vaikka kys.
Talvi sataa päällemme uudestaan ja uudestaan.