Esivalinta

Anna annos materiaa.
Samaa harhaa,
jota jaksan niellä päivieni päistä,
sen kaiken päättymättömyyteen.

Mittaa,
grammoista litroja.
Anna nitroja,
kun kytket väsymyksen sydämeeni.

Sähkö on virtaa,
sinisissä joissa minä kuljen.
Marisi mekkoon,
omani annostus,
oli se mitä halusit.



En kaipaisi,
sinua enää,
jos se sattuisi.

Intretiketti

Tyhjähkö pohdinta,
onneni onginta,
kerjäsit saalista toiselta mereltä.






Verkkosi vieheenä,
ikkuna kympillä kirjoitit kiinnikkeen sineen.
Kaaos kuin teoriaa,
paskaa ja komiikkaa kasasi kommunikointi.




Samasta aineesta,
väreillä ja lähtökohdilla,
on hankala käydä keskustelua.

Hajonnutta romantiikkaa

Hän huusi toiselle.


Tämän elämää,
uraa,
arkea,
ja sen arkisuutta.


"Maanantailla oli sellainen vaikutus",
hän tapasi sanoa.


Hän valehteli silloinkin.
Joka kerta.


Eikä vieläkään,
vetänyt vessaa poistuessaan.

Kuhan kirjoitin

Miksi
          mistään
                        mitään
                               


                                   merkityksellistä.


  Koska siksi,
  ne juuri rimmaavat.