torstai 21. elokuuta 2014

Ystävälle



Olen pahoillani.
Kaiken jälkeen,
lopulta,
aivan kaikesta.
Vaikka toisin sanoin.
Askeleet taakseppäin,
kuuluvat vain lasten unelmiin.
Minä en sellaisia ota.
Sillä enää en,
ole lapsi.
Tai ainakaan niin usko.
En halua todistella,
en saada anteeksi,
vaikka minun ehkä pitäisi.
Vuorelle tehty linna,
muurahaiset varmasti muistat.
Ampiaisiin ei edes,
tarvitse palata.
Kai sitä vain,
yhä huolehtii.
Syyttäkin kai,
sillä syyllinen on mitattavissa,
vain jollain vaikealla.

Liekö edes tarpeellista sellaista ratkaista.

Aika kuluu, 
kellot pyörivät.
Taidan vihdoinkin kyetä jatkamaan,
täysin kuivin kengin.
Hyvää matkaa.

Pelkääjä vaikenee, hyväksyy, kumartaa.


  Johtoja kiinni toisiin,
tavallaan jakaa ihmisen.

Olkapäästä olkapäähän,
luoda suuri letka,
ihmisyydestä toiseen.
Laitetaan toistamaan,
toistensa jo kuluttamaa sanaa,
löytämättä kierteen alkua.

Kuka Keksi?
Kuka Teki?
Kuka On?
Lopulta Vastuussa?

Ongelma ratkaistaan,
kun voidaan leikki aloittaa.
Rikkinäinen puhelin,
virta ihmisten kautta,
hermoista,
jotka menetin.

Niinhän se meni lapsenakin.

Pulpetin alla,
taistoon käsiä vastaan.
Lukittuna ulostehuoneeseen.

Harmillisen tuttu paikka.

Sen sävy vain,
hiukan muuttunut on.
Sisältö silti,
samaa, samaa, samaa,
vanhaa.

Purista   Avaa   Katso   Huomaa   Näe   Hengitä   Nouda

He eivät osanneet olla osaamatta.
Kiinni käskyssä,
kiinni letkassa.
Ryhmä oli yhtä vahva kuin sen heikoin liitintä.
Lopulta,
ihminen suli letkasta.

Olihan jo kuitenkin kevät.

maanantai 11. elokuuta 2014

On mukava tehdä ruokaa omasta päästään



 Haluaisin unohtaa.
En usko, en toivo mitään muuttuvaa,
asioita ei voi palauttaa malliinsa vanhaan, ellei parempaan.
Monilla lauseilla, käänteillä pyrkii muuttamaan elämää ikiomaa,
eikö peilissä näy kuin pappi, minua monin päin se muistuttaa,
kun maalailee Raamattunsa pyhää ja varmaa sanaa,
itseään vahvistaa, väärää sanaa jaksaa jakaa,
valtaa omaa, on valtavaa herraa, juuri niin pyhä herra makaa mutta ei sänkyään petaa.
Kammarissaan maanneita kyetä ei laskemaan,
kipua listoille varmana vannomaan emme voi koskaan.
Tuloksia Lutherina ei oveen päästä naulaamaan,
mitään lapseton pysty inkvisitioon todistamaan,
teot palaa, kansan polttomerkkaa,
vaikenemisen leima ristinä siliää otsaan.
Syntisille tuomio lankeaa, mustille lampaille piikkilankaa ja tunti veristä Mariaa,
syyttömänä syylliset joukkoina palaa.
Historiaa jatketaan ja toistetaan,
muutamatta muutamaakaan asiaa.
Vasta kun korkea Herransa kaikille punnitaan,
sidottuna eteen raahataan se jonka sanoista löydettynä tulkintaa,
käännöksissä tämä maailma sisässään palaa.
Vapautusta emme saa, rauhaa emme voi emmekä saa antaa,
ellemme kykene unohtamaan sitä suurempaa kuviteltua turvaa,
jolla meihin ei ole mitään valtaa.
Unohtamaan nousevaa Herraa,
ei jatkua saa,
arki jossa virrestä virteen elämäänsä aikatauluttaa.
Jätteenä toimii ajatus joka neuvoo satuja kumartamaan,
muottiinko itsesi tarvitsisi pakottaa?
Unohdusta ruokkimaan,
ajatukset halajaa vihdoinkin vapauttaan.
Hyllyseuraa Koraanille kera Raamatun lähden tarjoamaan,
väliin Kama Sutran, Sormusten Herran ja Huckleberry Finnin,
täytyy osata kirjansa luokittaa,
ei satuja elämään sekoittaa, mieli täytyy avartaa .
Tiemme paljastaa tummaan sulaneet ladut,
otamme avaimet, savut, emme kadu.
Valinta turvaa, aika unohtaa,
maailmaa täytyy päissämme muuttaa.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *