lauantai 17. joulukuuta 2016

En pidä elämästäni

En ehkä osaa,
siksi dokaankin aina selvinpäin.
Käännän kylkeä aina väärältä puolelta,
nukun silloin kun peitteet ovat hiestä kylmät.

Vastaan niille, jotka vähiten kiinnostavat.
Kuulen niitä, jotka eniten oksettavat.
Turhaudun keveään huomioon,
itken kun luonani ei käy kukaan.
Käännän viirit aina väärään suuntaan,
ja soitan hätäkeskukseen ihan vain vituiksi.

Silti harrastan eniten juuri monologia.
Tai juuri ehkä siksi.
Se selittäisi paljon.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Vaihto

Pasila nukkuu matkaajiaan,
eivät jaksaneet matkata pysäkkiä Helsinkiin.
Subway vetää A-luokan asiakkaan paremmin kuin metro Espooseen,
vieressä istuva tyytyy syntyvään keskoseen.

Kaiken voi jättää keskiolueen.

Kuluttaja pilaantuu ostoksiinsa,
Reinikainen nojaa spray-huntuiseen tolppaan kuin pokaton huora.
Kadut ovat väriltään kätyreitä,
yliopistolta tulee pelkkiä outoja.
Nukkuva koira itkee hieman,
lattia on kovin kylmä.

Etelästä ei saa onnea samalla tavalla tänään.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Lauselma

Kaikki,
on lopulta kai hämmentävän vähän.

Laakeita alueita,
kauniimpia puistoja,
vanhoja progelevyjä
sekä naapuri kiroilemassa jäistä pihaa marraskuun lopussa.

Kivet jotka pyörivät kenkieni kärjissä,
hän joka ei enää ikinä vastaa.
Rakkaustarina,
joka oli kuin ystävyyden suloisin alku ilman sen kirjoitettua loppua. 

Swingaava golffari ei välttämättä tanssi eikä verottaja oikeasti ikinä saavu ovellesi.
Hekin ovat ihmisiä,
kaikkeen hukkuvaa materiaa aaltojen liikkeessä.
Odottaen,
jakaen aikaa osiin elämästään.

Puhuen hiljaa niille, joille kuuluisi huutaa.
Huutaen vain sille, joka ei edes kuule.

Miksi annat sen kaiken olla niin tarpeellista? Tämäkin teksti loppuu joskus.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Saha

Ihmiset menevät,
lähtevät,
palavat,
palaavat lopulta samaan päivään.

Antavat olla,
kun kaiken kuluma hioo elämästään liian suuret palat.

Huokaavat,
kun taakka sahaa jalkojain erilaisiin suuntiin kuin tänä aamuna.

Puoltavat,
kun tapansa tervaavat arjesta jokaisen asunnon.

Jokainen minuutti ihminen kuolee vai jokainen kuolema on vain viimeiset nautittavat minuutit?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Viikonloppuromantiikka

Kanna kaikkea,
se kannattaa pitää yllä tässä aamussa kun kello on jo melkein neljä kertaa vähemmän kuin eilen oli samaan aikaan sammunut nuotio deittisi kanssa vietetty ilta päättyi jaksoon huonoa draamaa.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Jawbreaker

Elä raivosta,
kuin vihasi rakentaisi historian uudestaan.
Hengitä halveksuntaa,
jolla kansasi elää jokainen päivä.
Pakene pelkoa,
kunnioita kauhua,
rakasta vihaa,
ja anna koneiston kuolla rakkaudesta.

Ja kun palaat luokseni,
pyydä anteeksi kaikkea mitä tein.

Omistin ne aina sinulle.

Jotta nyt jaksaisit,
jotta haluaisit,
vihata itseäsi hieman vähemmän.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Keskiössä

Kahviloissa on vain tylsiä kirjoja.
Ehkä siksi niitä ei kukaan lue.

Kun puin sen sanoiksi,
lähimaksu lakkasi toimimasta.
Palvelu vaihtui ranskaksi,
ja pöytien rakenteen nakersivat termiitit.

torstai 10. marraskuuta 2016

Selfinismi

Poltettu savuke vie minuutteja elämästäsi.
Kuka senkin muka tarkisti.
Leikkaako Jumala jokaisen jälkeen pätkän langastasi?
Nauran tälle,
sillä tapan itseni ennen kuin täytän 60.

Siinähän leikkelee.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Prinsessa

Tanssi kanssani,
tanssi kunnes kaikki lavat ovat pureutuneet rekkoihin.
Pyöri hiljaista yötä vasten,
kun kaikki muut ovat jo poissa.
Tanssi kanssani,
tanssi aina,
kunnes aikani annetaan sinulta pois,
ja astumme viimeiset yhteiset askeleet,
ennen historiamme syvintä niiausta.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Saattohoito




Lopu nyt.




Iskujen määrästä kun tiedän,
se ei jaksa enää pitkään.
Muotopuoli kello,
hullut soittajinaan,
veisaavat sekunnein hakkaavan valssin.




Tanssijat punaisissaan,
hameissaan vaaleat ja tummat kukat.
Sali kuin verkosto,
kehä kolmen risteys kello 16,
ylös ja alas ja alas ja stop.




Musta vieras asuu lattian alla.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kaamos




Olen myöhässä,
mutta olenhan myös tässä.
Mieli jäässä,
näykin kiinni kulunutta aikaa.


Ikuinen siili,
vuosiensa unessa.
Kiepissä itseensä,
aikansa muassa.




Lumessa rimmaa ehkä ihan syystä.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Jatkot

Tupakka tapaa, mutta antaa aikaa miettiä uutta iskureplaa.
Tänään ei käy flaksi kuitenkaan, muutan siksi ehkä suuntaa.


 Filosofina olen teoreetikko, ajan rinkejä rikkinäisellä Nikkolla kohti kolaria, kuin fanfaaria jaksaisin soittaa muka vielä muutaman minuutin.


En kuitenkaan saa tänään, siksi yritänkin uudestaan.


Eihän läskiä edes paneta.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Toinen on tuleva ensimmäinen


Ne jotkat tuntevat minut,
eivät ryyppää kanssani.
Tarkoitan siis että tuntevat ajatukseni,
toimintani rakenteen.

Miksi sanat toistuvat tekstien jälkeen?

Miksi pahastun,
kun en voi olla osa sitä,
jonka itse talloin kappaleiksi.

''Liian paatoksellista'' sanoit.
Sellaisestahan sinä juuri pidät.


Dialogimme on kuin vittuilun aapinen.

maanantai 10. lokakuuta 2016

13:23, "Sitä ei tunne peukalolla", kolmas esitys




Shotti diastoolia aina kun kun verenpaineesi on lähes nolla.
Aivan kuten hänkin sanoi,
apostolilla ei kierrä veri kun hukkui hän mereen.
Suola juoksi verta takaa ja taaksepäin,
antoi miehen ihon kalveta mariaaniin patsaaksi.


Niin harmaaksi,
hieman kauniiksi,
liian vanhaksi.
Aalloista silti mittaan uskonsa pulssin.

torstai 6. lokakuuta 2016

(ei otsikkoa)


(ei sisältöä)

 Error 404: Lukija not found


 Site is not available during this session, please wait for official instructions.


 Tätä kai rakastaa silti.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Pari suhteellisen tyhjä hauta




Voisinpa puhutella samaan tapaan,
kun kiroilin sinulle silloin.
Suloista kieltä,
limaista arkea niin karkeaa ja kaunista.
Rakkaus on seksiä kaipaava eläin joka istuu ruusunsa päällä.


Vai oliko se sittenkin peili.
"Heitä veivis, hautani huusi,
luusi kun eivät saa jäädä Provinssiin.
Minulle ne kaikkia, ne minua varten on.
Pullon pohjat ja tuhannen ja yhden yön juttu kanssani."


Hauskaa että kuolema on nymfo nekrofiili.





torstai 29. syyskuuta 2016

Uninen nova

 Hetkiä hetkistä kerkeenpä puhua lukuja kun annan olla.

 Mitään mistään tekemättä antamatta kenenkään huudan ja suollan.

 Olen ja lakkaan olemasta kynsiäni pitemmät aikani mukaan.

 Suutun kun vihaan sinua kaipaan jälleen saman kerran.

 Ota ja hylkää meidät kaikki antamani siihen paikkaa.

 Eksyn saunaan puita kantaa jaksaa vain aamuyöstä.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Virigiano



 Odottavat silmät,
 mieli siivillään,
 jaksaa herätä aina uuteen elämään.

 Loin elämää itselleni,
 henkeä halpaan materiaan.
 Plastiikille annoin puhuvan muodon,
 metallille sanattoman sanat.

 Liskoille suurille hampaat kauhusta,
 merien pedoille silmät pelosta.
 Jättiläislukeille verkot valheista,
 yöllisille pedoille harmaat volvot.

Aikuisuus tekee kaikesta rumaa.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Ufo





  Valkeat laatikot,
  naarmuitta aavisti tulevan viimeiset aallot.
  Muutoksen kourissa,
  samoissa kannoissa kulkivat suunnastaan toiseen.


  Tietämättä suunniltaan,
  tiedotta uudestaan,
  jatkoivat jalatta kulkuaan.


  Matkoitta syklissään,
  olonsa ennestään,
  unohtivat olevaisuutensa kieltää.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Alex is stone




Toistoja,
uusia kertoja,
kaavoja,
kovin vanhoja.
Kai näkemyksiinsä kaatuneita.


Samaa kirjausta,
samaa toistoa,
imaginäärisiä liittolukuja
sekä köyhän miehen ajatuksia.


Usealle heistä viisaus ei tuonut leipää pöytään.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sitaatti



 Loin kovin helppoa,
 teille kelpoa,
 samaa tahtia,
 hengitykseni muassa.

 Samoja sanoja,
 uudesta ja pahasta,
 samasta,
 kuin vanhasta.

 Me olemme väärässä olevaisia,
 hengittäen samaa valetta,
 mitä sinä et kanssani jakanut.


 Miksi se olet yhä sinä?

 Miksi me emme ole enää minä?

 Koska voisin antaa palasteni olla?

 Miksi jaksan nauttia,
 kuluneesta draamasta.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Selkeydestä



 Minä halveksin oikeuttasi valita oikein,
 valita sen kaikkein tavan,
 halvimman valinnan,
 rumimpaan lopputulokseen.


 Opetit minulle,
 kuinka elämä päättyy.
 Kuinka hajoaminen,
 kontamitaation sukkuroosi,
 nielee ihmisen olevaisuuden.


 Kuinka halpa,
 köyhä,
 kuinka ruma,
 lakkaa olemasta meille kaunis.


 Dialogimme oli aina niin kovin julmaa.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Yksiöön





  Kalmoista vihaan,
  vanhoista vaivoista laskevaan piinaan,
  minä annan,
  minä otan,
  viimeisen lasillisen.


  Vanhentunut karaoke,
  lauluistaan aikuinen tarina,
  väsyy tuntien mukaan,
  tuntien väärää aikaa.

  Kuuluvuus oli kai kuulumatonta,
  olemus kovin uskotonta,
  maatonta aikaa,
  jakamattaan jättämäti.


 Baarikulttuuri jaksaa aina yllättää.
 Klubi ei niinkään.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Taiteen pysyvyys



Kansat roikkuvat kauloistaan,
aaltoliikkeenä absurdiaan.
Illiaan likaan,
sanaan sitä vastaan,
kuin katoaisi aika harmoniaan.


Hengitä kanssani,
kulje palaksi kiiltävään pintaan.
Me emme väsy,
me emme katoa.
Me astumme harhaan,
luottamukseni katveeseen.


Samaan aikaan,
jossa minä katetroin tekstiä.

torstai 25. elokuuta 2016

Luottosuhteen analyysi



  Koen nikotiinin tarpeettomaksi.
  

  Ehkä valheeksi,
  raameilleen mitatuksi aineeksi,
  ihmisen vääräksi jumalaksi.


  Odotan askiin ikonia,
  herraa pitkissä kaavuissa,
  vaaleissa,
  kun valitaan väärempi herra.


  Tekisit minusta uskonnollisen,
  vapahtajan vääräsanaisen.
  Vanhan herran,
  valheen mukaisen.
  
  Maksajan,
  kuluttajan,
  ostajan,

  
  Luvattoman heikon harhan.

tiistai 23. elokuuta 2016

Tumblr



Materiaa jaksaa hajota,
ja antaa olla ne virheet,
joita ihminen ei viitsi käsittää.



Kuin muurit nousevat,
kun kalat hukkuvat meidän jäljissämme,
me annamme olla,
annamme jollan pinnan alle.


On helppo kirjoittaa kauniisti,
katua ääneen kovasti.
Itkeä hetki ja antaa olla.


Tekopyhyys ei maksa rahaa.

maanantai 22. elokuuta 2016

Pitkälti kahteen



 Minä muutan,
  kun muutun samaksi ajaksi kanssasi.

 

 Minä olen,
  kun hylkäät johtuvan ajatuksen.



 Minä itken,
  kun lakkaat olemasta enää minä.



 Minä vihaan,
  olemustasi omana varjonasi.




 Rakkautesi itseäsi kohtaan oli tarpeettomasti hajallaan,
 joten miksi et repisi viiltoja kämmentesi selistä?

maanantai 16. toukokuuta 2016

En unohtaisi


Kaasua kaukaisuuteen,
kuin ikuiseen uneen lepäävät linnut,


minä lakkaan katumasta elämää.




Kaavan olevaisuus,
samaistuu vanhaan,
ja sen toistoin olen sinun.


Aina päivieni loppuun,
kadun vain sinun loppumistasi.


Olin niin kuluttava osa rakennettamme.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Esivalinta




Anna annos materiaa.
Samaa harhaa,
jota jaksan niellä päivieni päistä,
sen kaiken päättymättömyyteen.

Mittaa,
grammoista litroja.
Anna nitroja,
kun kytket väsymyksen sydämeeni.

Sähkö on virtaa,
sinisissä joissa minä kuljen.
Marisi mekkoon,
omani annostus,
oli se mitä halusit.



En kaipaisi,
sinua enää,
jos se sattuisi.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Intretiketti



Tyhjähkö pohdinta,
onneni onginta,
kerjäsit saalista toiselta mereltä.






Verkkosi vieheenä,
ikkuna kympillä kirjoitit kiinnikkeen sineen.
Kaaos kuin teoriaa,
paskaa ja komiikkaa kasasi kommunikointi.




Samasta aineesta,
väreillä ja lähtökohdilla,
on hankala käydä keskustelua.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Hajonnutta romantiikkaa




Hän huusi toiselle.


Tämän elämää,
uraa,
arkea,
ja sen arkisuutta.


"Maanantailla oli sellainen vaikutus",
hän tapasi sanoa.


Hän valehteli silloinkin.
Joka kerta.


Eikä vieläkään,
vetänyt vessaa poistuessaan.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kuhan kirjoitin


Miksi
          mistään
                        mitään
                               


                                   merkityksellistä.


  Koska siksi,
  ne juuri rimmaavat.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Yksityyppi




Arkeni,


kaikkine muunnoksineen,
ja solmuineen,
oli lopulta vain,


vain,


vain loukkaavan henkilökohtaista.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Derivaatta




  Siitä penkistä,
                        siltä paikalta,
                                             siltä hetkeltä,
  tein sen valinnan,
                              sen päätöksen,
                                                     sen sopimuksen,
  vanhan valan,
                        kuin kehon ylvään ritarin,
                                                                 olisin omakseni saanut.
Ne sanat,
              kaoin krapulassani
      pois.
             Samalla kun nojasin,
                                              siihen kaikkeen,
                                                                        mitä inhosin ja halveksin.



  Lukio tekee meistä alkoholisteja.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Uskontunnustajako

Silloin itkin.


Itkin saavuttamaani,
itkin menettämääni,
tunnetta ettet,
enää,
olisikaan minun.


Torkkuva talvi,
peitteensä aukkoinen,
ei toimi luotettavana vartijana.


Onneksi,
onnekseni vain,
olin väärässä.




Pelko kääntää miehen uskoon.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Satutuokio


Kuningas tapiiri.

Nälkäinen majava.

Vanha herra Harakkainen.

        Karvainen.

Kertokaa heille tarinansa,
Vanhan Myllyn maasta.

Välitön rikko




Sanon sinulle,
emme ole koskaan yksin,


Emme ikinä,
emme enää.
Emme tässä hetkessä,
emmekä sen jälkeen.


Unohtaisit sanat,
hylkäisit muistot,
vain minun takiani.


Anna liturgian tukahtua.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Tahdoista




Hukun tietoisuuteen,
sen kaiken rakenteeseen.
Sen syvyyteen,
painoon kaukaiseen.


Katoan tomuun,
ajatukseni katveeseen.
Tuhoavaan sumuun,
tiedon loppumiseen.


Typeryys saattaa olla yliarvostettua.

Rakastan sitä kuitenkin.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Itsetunnon kaava


Päteäkseni,

kerron väreistä makuineen.
Tummista sävyistä,
savusta,
valheista kuin erotiikasta.

Tarinaani seinissä.


Pinttyneenä hajuksi,
jonka tutusta vieraaseen jokainen kai,
olisi haistanut.
  Älä ihmettele, saattaisin sanoa.
  Se on vain minä,
  vaikkakin ulkoinen.
  Sinähän kuitenkin,
  tunnet minut.



lauantai 20. helmikuuta 2016

Aivokatko


Me olemma tyhjiä,


kalmoja,
raatoja,


palasina ajassa.



Polttojäljissämme,
kasvavat rauniot,
sake of humanity,
prohibition like corruption,
occasional apocalypse.



Pahoitteluni,
lakkasin toimimasta.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ne tytöt

Ne tytöt busseissa,
 laskeneet päiviä päivistään,
juuri tähän hetkeen.


Nopeutensa rajoite,
80 kilometriä tunnissa.
He ehtivät laskea,
kerran kuuteenkymmeneen.




Ne tytöt busseissa,
pysäkiltä toiselle.
Vaalea punaista takissa,
huivi nousevan tuulen suojana.
Sormensa jäässä,
sydämensä siivillään.




Olen kuin he,
erossa siitä tietystä.



Vielä hetken aikaa.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Luottosuhde


 Vain sanoja,
 vanhoja tahroja,
 kalmon kalpeissa saleissa.


 Utuinen kuningas,
 palvojain joukossa,
 naamiossaan kapinallisten keisari.


 Huutavat massat,
 hukkuvissa porttikongeissa.
 Kuoleman airot,
 ruumiitten valssissa.
 Hylkää rutto,
 katoavan kaupungin.


 Kuningas täten,
 vallan ainoa keisari.

maanantai 1. helmikuuta 2016

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Rajakokemus


Kun maailma ahdistaa,
siinä on kuoleman tuntu.


Niin tuntematon,
niin tuttu.
Itseensä eksynyt,
Ja kaiken löytänyt.


Vavahtavat aallot,
sielun piireissä.
Tahdottomat nuket,
aikain tanssissa.
Laskeutuvat kulissit,
rikkonaiseen kaavaan.


Ihminen olkoon itsensä paino.

torstai 28. tammikuuta 2016

Vihastani ykseyteen



En halua.

Et voi vaatia.

Et kontrolloida,
etkä hallita.


Minä olen monumentti,
sortuva nousevaan tahtoon.
Oikeamman ajatukseni,
puhtahin seula.



Joka ei kumarra,
aamuruskon,
valheelliselle jumalalle.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ollakseni outo


Minä,
elän epätoivostasi.



Sen huumasta,
kaikista kuvista,
jotka lojuvat elämämme polulla.



Hengitän,
sitä joka hetki.
   Joka sekunti.
       Tahtomattanikin.



Perusta ei kuitenkaan,
rakennu sen osasista.


maanantai 11. tammikuuta 2016

A.B.Soluutio




He kaikki halusivat pelastaa maailman.










He siis aloittivat itsestään.

2:1



''Saavuttamattomat polttomerkkini''

  Oksennan,
  jotta puhdistuisin.

  Huudan,
  jotta ymmärtäisin.

  Haluan,
  jotta vihaisin.

  Kaipaan,
  jotta se sattuisi.


Jotta se jatkaisi.


Jotta vihdoinkin,
  jos voisin,
  hylätä sen kaiken.


  Kiintymykseni materiattomaan naiseen.




''Luojani Levosta''


 Herra.

 Kaukainen isäntä,
 maailmojen polttaja.
 Julmuuteni synkin ruhtinas.

 Se kaikki tuntuu taas.

 Näiden kaikkien,
 unohdettujen,
 levättyjen vuosien jälkeen.


 Et saisi olla näin ahkera.

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *