Raakale eli viimeinen yritys kuulostaa Härköseltä, vaikka tosissaan ei taida olla yliarvostetumpaa kuin ehkä Papru Kallion muka-taiteellisissa viini piireissä jos tosiaan kuulisit niitä niin tajuaisit kuinka vitun turhaa paskaa saa viinistä ja askista camelia ja siitä että lasit on likasia ja opintolaina kasvaa ja parhaat kaveris on tylsiä tai bob marleyta ja huutaa rinnat paljaana että ole erilainen vitut mä kuuntele ketään joka tulee huutamaan mitään

Huudathan mulle,
sillä mä tosiaan kaipaan lisää paskaa.
Huudathan suloisesti,
että mä en osaa ottaa kuin mallia.

Ja vielä ihan paskasti.

Että mä toistan liikaa ja lisää,
että se kuulostaa tosissaan ihan helvetin tylsältä pointilta.
Siis kun tää kaikki on jo nähty.
Ja sä olet vanha juttu.

Mutta sinäpä et tule näkemää edes keski-ikää.

Rakkautta on

Yhteiset hetket nykyään vain,
sängyssä vierekkäin.
Kumpikin kyljittäin,
ei jaksa kuitenkaan kääntyä.

Ehkä luulisi,
jonkun on täytynyt jäätyä.
Halun ottaa laukkunsa ja suksia vittuun kai täytynyt kun mikään ei ole täyttynyt.

Kai jostakusta tuntuu siltä.
Mutta se ei ole kotoisin meiltä eikä täältä.

Naapuri kai kysyy,
laitanko kaikki lehdet taas samaan nippuun.
Heille tulee vain mainoksia.
Tylsän ihmisten turruttamia.

Mutta rakkautta on.
Rakkautta on.

Eebör spröö

Mä oon taiteilija.

Juopon runoilija ja aika helvetin tyhmä tuumailija.
Kuuntelen heikkoja esityksiä,
ja otan viinin ja viinan jotta saisin hiprahaisessa päteä muutaman tiiman.

Äiti se sanoo,
"piirtäisit tamman",
ja perään "perkele tukehu vaikka puuroosi".

Pitäisi kai siis ruveta timpuriksi,
kun kerran laattaamisessa olen niin hyvä.
Älä korjaa mua nyt,
pliis.

Tunnen itteni vähintään Ravistakeihääksi.

Mä kääntelen kuvia kun huvittaa,
mulla hauskaa ja niin paljon huvia,
että kutittaa.

Isku

Ai loppuko?
Aika paska, jos esitän rehellistä.

Siis hyvä vai?
Nojaa, ehkä monella tapaa.
Sinä kun kuuntelit minua niin paljon ja niin usein,
koetin olla ehkä jotain aika muuta kuin se oli joka silloin olin.

Sano pahasti,
ihan oikeasti.

Se olisi nyt hauskaa.
Jäisi hetkeksi jotain,
mitä pohtia pudotessa.

-40-55

He menevät ohi jokaisessa bussissa.

Jos jaksaisit laskea jokaisen silmän heiltä,
tuntisit itsesi viimeistään silloin ihmiseksi taas.

Muistaisit kuinka vääränlaisia me osaamme halutessamme olla.

Jätämme osoittamatta,
koskemme rakastamatta,
tunnemme oikeastaan mitään tuntematta.

Kun päästämme käsistä irti,
sanomme hei hei vain uuden tilaisuuden takia.
Jos kukaan ei sinua tuntisi,
tuskin sanoisit muuten kun pahasti.

Hyvästi on liian helppoa.
Eikä sitä kukaan muista.

Kun he menevät ohi busseissa,
sano edes "ei kiitos, en kaipaa nyt mitään". Sekin voi olla jo tavattomasti,
tarpeeksi paljon.