lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sosiaalisesti hieman vammainen kesäromanssi

Häpeäisitkö,
jos sanoisin että tosiaan olet ensimmäinen.

Tai siis olit.
Ethän sinä enää oikein ole.

Katselen kantapäitäsi ja lasken kuinka vähän varpaita ihmisellä voikaan olla.
En sano edes hei.

Kuuntelen kun käännät kylkeä ja minä todellakin muistan kuka sinä olet.
Todellakin muistan.
Sinulla oli mekossa raitoja ja olkaimesi olivat aika tummat ja sun kaveris oli kai homo.

Ja minua tuskin edes muistat.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kieltolaki

Tervetuloa,
kuuluu kutsu.
Tanssivat pisarat helmoihin,
kun kauniina rouvat astelevat katua ylös alas.

Ylös alas kaupungissa jossa ei ole kahvia tai kuppiloita.

Herrojen takit siniset,
sateesta mustuvat kun tähdet tuikkivat jokaiseen läiskään.

Niillä kaduilla joissa ei ole kahvia tai kuppiloita.

Taputtakaa kaikki kun kello lyö puolen yön yli.
Taputtakaa ja huomatkaa,
kaikki tanssit ovat tästä lähin surullisia.
Kaikki itkevät,
ja laulun lopuksi kuolla kupsahtavat.

Kaupungissa jossa ei ole kahvia tai kuppiloita.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kirjoittajan tuska ja muita suhteellisen tarpeettomia ajatuksia

Puhun vain sinulle,
aina jokainen kerta.
Kuuntelen kun pisarat 
taputtavat 
tiputtavat
hoputtavat olemaan olematta kiireinen.

Kunhan kuulostat muulta,
niin kaikki on hyvin.

Kerro että elämä on ihanaa.
Ettet tule enää kaipaamaan mitään lisää.
Kaikki on erinomaista.
Bussit vain ovat myöhässä.


Tulen silti aina liian aikaisin.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Cadia

Te seisoitte linjassa.

Atmosfääri repesi jo kolmannentoista kerran,
ja kansa ei valehtele kun sanoo,
ettei tuona päivänä paska verestä eronnut.

Te silti seisoitte linjassa.

Kun ne,
jotka joskus olivat veljiltänne näyttäneet marssivat kohti terät ojennettuna viimeiseen tervehdykseen.

Te yhä seisoitte linjassa.

Jokainen pala lihastanne vastasi vain sekunteja,
jokainen hetki ei merkinnyt mitään ja lopulta kuitenkin,
työnsi vääjäämätöntä hieman kauemmas.
Jokainen pala,
jokainen huuto,
jokainen kyynel.

Ja lopulta,
kun maailma itse aukesi sen kaiken painosta,
te seisoitte yhä.

Planeetta murtui ennen kaartia.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Home homoni humus

Katso minua,
ja minä teen kunnarin.
Gunnar Björk hirtettiin,
minuun iskee sähkö vähän harvemmin.

Laajemmin,
jos katsot minua taas tänään.
Näetpäs kauas.

Minulla on uudet lasit.

Lapsemme kasvaa puuksi kun räpäytämme silmiämme.
Vastahan sinä sen elämään puhalsit.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Vale

Näetkö mitään,
kun makaat kasvot päin kaihtimia.
Odotat valon osuvan sen läpi,
vaikka syystä peitit jälkesi.

Etkö kuule veresi kohinaa?

Ymmärrätkö,
ettet ole yksin tässä.
Silti saan tulla korkeintaan sänkysi jalkopäähän.

Olinko sinulle lopulta vain koira,
tarpeeksi halpa ja hyvinvoiva.
Ja nyt kun lääkkeet rikkovat kaiken,
lattia huojuu ja otan jaloistani tukea,
sinä katsot lakanoiden tupsuja.

Ja niitä helvetin kaihtimia.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Äijjä

"Mä pelaan näitä pelejä aamuisin"

"Älä viitti, sä oot just hyvin ihan vaan noin"

"Vitut, käänny ny vähän"

"Se oli vast kolmas täs kuussa. Iha vitu helppoja"

"No mut sehän on vaan hienoa, että sut huomattiin"

"Se vaan vihelsi"

"Ootpä sä söpö tossa sun paidassa. Onks siellä alla mitään ;)))"

"Älä ny viitti pihtaa, mä vaan pyydän yhtä nudee"

"Mä en en ainakaan haluis mitään jakorasiaa tai massapillua vaimoks"

"Vittu ne on huoria kaikki"

Kaikki on keksittyä,
mutta surullisen totta.

Varmasti upeaa olla nainen.


Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *