Kuolkaa kaikki.
Kääntäkää vesijohtoihinne syanidia ja antakaa kiehuvan veden arpeuttaa nielu ja vieraiden kielet.
Jokainen on sydämessään huora.
Antakaa olla ja jättäkää rauhaan.
Hän ei pyytänyt tätä.
Ja jos pakko jatkaa,
jos aivan pakko,
tappakaa molemmat.
Ja muut,
ihan vain varmuuden vuoksi.
Ja jos ikinä luet tätä,
tajua,
että tulen kieltämään kaiken.
Minä en tule jäämään kiinni.
Vastaan vain ylemmälle herralle.
Lasken laskut ja heitän kortit taloksi kun käyn.
Kävisitkö sinäkään sopimassa,
jos en kuuntelisi hengitystäsi ovisilmän läpi.
Kasaan ovelle kirjoja,
jotta nekin lukisivat sinut.
Ja minä pidän oven kiinni.
Koputat useasti,
ja en vastaa.
Odotan että poistut,
jotta voin taas kaivata sinua.
Tämä paska on jo niin tuttua,
että se on melkein jees.
Näin tuntuu mukavan helpolta.
Raavi verille selkäni,
taloni,
mieleni,
lompakkoni.
Mutta jätä sieluni rauhaan.
Kuuntele taivasta,
sillä se ei vastaa mitään.
Suomalaiset laulajat ovat vain helvetin typeriä.
Rakastele minua,
sillä minä en halua sinua.
Haluan Jussin,
sillä hänen kuokkansa on minulta lainassa.
Se paska saa sen syvälle kalloonsa.
Tungen suuni sadettajaan,
ja turpoan kuin laiska pallo.
Päästä käsistäni irti,
ehkä silloin lennän korkeammalle kuin se poika.
Minä olen paasto.
Unohdettu paatos,
laiska tahto kaukaa muualta,
jonka nielin kasvaessani näin säälittäväksi.
Tässä minä istun,
ja yhä kirjoitan sinulle.
En kaipaa mitään takaisin,
ja siksi ehkä haluan sitä.
Kävelisitkö luokseni,
jos olisin taas pimeässä.
Olisitko se peitto,
joka minä en kyennyt olla.
Katso minua ja sano,
että poltat kaiken väliltämme.
Sen jälkeen syön puuroni vikisemättä.
