Anttila

Vihaan sitä,

kun joku pakottaa minusta luovan.

Kaiken mitä oksennan,

räävin kasaan seuraavana aamuna ja sitten vituttaa.

Kun en saanut vaikutusta tehtyä silloinkaan.

Toinen nukkuu.

Ja ahdistaa,

että se ei herää ja herää siihen,

ettei mikään yöllä muuttunutkaan.

Pseudosti,

et todellakaan ole mutta olet veli,

sinua katsoin aina ylöspäin.

Teltan sait pystyyn,

baari jäi mieleenipäin.

Ja päälle.

Joitain.

Niitä oli veljellä valmiiksi vähän.

Ja sinä lopulta jäit eniten mieleen.

Tänne minä kuulun

Mustaa.

Sen maailma mustaa.

Pää kolahtaa ja repeää.

Niin kepeää, 

että tipoista jää mieleen lähinnä rytmi.

Vituttaa silti hieman eilistä vähemmän.

Ja se vähenee ja vähenee ja vähenee.

Tänne minä kuulun.

Nämä ovat minun.

Minä olen täällä.

Kehityskeskustelu

Viina.

Tyhjyydestä täytän sen,

mikä ei ole minua varten luotu.

Käytin kaiken,

jotta sinä voisit epäonnistua siinä,

joka sinä halusit olla.

Minä kuolen tällä yrittämällä.

Sinä elät liian pitkään sen jälkeen.

Koska en osaa vihata sitä,

että tämä ei ole minun syytäni.

Minun vikani ei ole sinun tappiosi.

Minä olen hajonnut jo tarpeeksi. 

Me hajoamme, kun kipu ylittää meidät.

:Aloita postauksen luominen:

Kai jos on pakko.

Leper

Arvet.

Raapimatta jääneet jäävät jäljet,

kun kuuntelet pisaroiden putoilevan 

tip top top.

Koputat,

vain jotta rikkoisit rytmin jota niin vihaat.

Luot pakosta,

jotta voisit paeta hetken vielä,

hetken vielä.

Ja kun tajuat,

että lukossa ollaan ja tervassa ja silleen.

Ota syvä henkäys,

ja sukella.

Mikään ei tässä ajassa muutu sinulle paremmaksi. 

77053II

Kiinnyin.

Sillä sinä olit muuta kuin luulin. 

Kaunista kuvaa perä perään.

Sanoja,

joiden takana eivät kasvosi seiso.

Ja silti minä riskeerasin kaiken sinuun. 

Säälittävyys on elämää.

Kun me loppuu

Älä kerro kellekään,
että ajan päättyessä meistä ei tullutkaan mitään.

Kun ne kysyy,
esitä että välität ja vastaa valheisiin vielä suuremmilla.
Kuuntele,
mutta sisäistä vain se,
jonka minulta sait vuosia sitten.

Huuda sitten,
kun kukaan ei kuule.
Syytä kaikkea minuun tuhlattua aikaa.
Totea heille,
että kaikki oli turhaa vasta,
kun minä olen jo kaukana poissa.

Sillä niin kun elän,
ainoa jota en kestä,
on sinun inhosi minuun.
Tyhjiin valuneet tunnit tuntuvat ihollani ilta illalta pahemmalta.

Valehtele minullekin.
Väitä että tässä oli mitään järkeä.

Sinun suruasi minä en kestä.