Anttila

Vihaan sitä,

kun joku pakottaa minusta luovan.

Kaiken mitä oksennan,

räävin kasaan seuraavana aamuna ja sitten vituttaa.

Kun en saanut vaikutusta tehtyä silloinkaan.

Toinen nukkuu.

Ja ahdistaa,

että se ei herää ja herää siihen,

ettei mikään yöllä muuttunutkaan.

Pseudosti,

et todellakaan ole mutta olet veli,

sinua katsoin aina ylöspäin.

Teltan sait pystyyn,

baari jäi mieleenipäin.

Ja päälle.

Joitain.

Niitä oli veljellä valmiiksi vähän.

Ja sinä lopulta jäit eniten mieleen.