Kitumus

Sinä huusit,


huusit,


huusit ja
huusit.


Nään sen vieläkin tästä lattiasta.


Minä huusin,


huusin,


huusin ja...


Noh,
tiedät kai.



Kuolemallasi kun oli,
niin vähän merkitystä.

Hetki heille

 Sen kaiken määrä,
 hämmästyksen kokonaisuudesta uskottomuuden virtaan,
 me huudamme,
 me huuhtoudumme,
 kirkujain mereen.


 Elon aallot,
 sammuvista,
 radioaaltojen vastaanottimista,
 iskevät sisikuntaamme,
 ohi lepäävän yhteiskunnan.



Miten meistä,
 pienistä ja heikoista,
 kurjista ja julmista,
 tuli uinuvan olevaisuuden kruunaamattomia herroja.