Sen kaiken määrä,
hämmästyksen kokonaisuudesta uskottomuuden virtaan,
me huudamme,
me huuhtoudumme,
kirkujain mereen.
Elon aallot,
sammuvista,
radioaaltojen vastaanottimista,
iskevät sisikuntaamme,
ohi lepäävän yhteiskunnan.
Miten meistä,
pienistä ja heikoista,
kurjista ja julmista,
tuli uinuvan olevaisuuden kruunaamattomia herroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti