Tahdoista

Hukun tietoisuuteen,
sen kaiken rakenteeseen.
Sen syvyyteen,
painoon kaukaiseen.


Katoan tomuun,
ajatukseni katveeseen.
Tuhoavaan sumuun,
tiedon loppumiseen.


Typeryys saattaa olla yliarvostettua.

Rakastan sitä kuitenkin.

Itsetunnon kaava

Päteäkseni,

kerron väreistä makuineen.
Tummista sävyistä,
savusta,
valheista kuin erotiikasta.

Tarinaani seinissä.


Pinttyneenä hajuksi,
jonka tutusta vieraaseen jokainen kai,
olisi haistanut.
  Älä ihmettele, saattaisin sanoa.
  Se on vain minä,
  vaikkakin ulkoinen.
  Sinähän kuitenkin,
  tunnet minut.

Aivokatko

Me olemma tyhjiä,


kalmoja,
raatoja,


palasina ajassa.



Polttojäljissämme,
kasvavat rauniot,
sake of humanity,
prohibition like corruption,
occasional apocalypse.



Pahoitteluni,
lakkasin toimimasta.

Ne tytöt

Ne tytöt busseissa,
 laskeneet päiviä päivistään,
juuri tähän hetkeen.


Nopeutensa rajoite,
80 kilometriä tunnissa.
He ehtivät laskea,
kerran kuuteenkymmeneen.




Ne tytöt busseissa,
pysäkiltä toiselle.
Vaalea punaista takissa,
huivi nousevan tuulen suojana.
Sormensa jäässä,
sydämensä siivillään.




Olen kuin he,
erossa siitä tietystä.



Vielä hetken aikaa.

Luottosuhde

 Vain sanoja,
 vanhoja tahroja,
 kalmon kalpeissa saleissa.


 Utuinen kuningas,
 palvojain joukossa,
 naamiossaan kapinallisten keisari.


 Huutavat massat,
 hukkuvissa porttikongeissa.
 Kuoleman airot,
 ruumiitten valssissa.
 Hylkää rutto,
 katoavan kaupungin.


 Kuningas täten,
 vallan ainoa keisari.

Hiekka ja myrsky

Kunhan nyt vähän jotain.




Ja sitäkin.




Sitähän te juuri halusitte.