Yksityyppi

Arkeni,


kaikkine muunnoksineen,
ja solmuineen,
oli lopulta vain,


vain,


vain loukkaavan henkilökohtaista.

Derivaatta

  Siitä penkistä,
                        siltä paikalta,
                                             siltä hetkeltä,
  tein sen valinnan,
                              sen päätöksen,
                                                     sen sopimuksen,
  vanhan valan,
                        kuin kehon ylvään ritarin,
                                                                 olisin omakseni saanut.
Ne sanat,
              kaoin krapulassani
      pois.
             Samalla kun nojasin,
                                              siihen kaikkeen,
                                                                        mitä inhosin ja halveksin.



  Lukio tekee meistä alkoholisteja.

Uskontunnustajako

Silloin itkin.


Itkin saavuttamaani,
itkin menettämääni,
tunnetta ettet,
enää,
olisikaan minun.


Torkkuva talvi,
peitteensä aukkoinen,
ei toimi luotettavana vartijana.


Onneksi,
onnekseni vain,
olin väärässä.




Pelko kääntää miehen uskoon.

Satutuokio

Kuningas tapiiri.

Nälkäinen majava.

Vanha herra Harakkainen.

        Karvainen.

Kertokaa heille tarinansa,
Vanhan Myllyn maasta.

Välitön rikko

Sanon sinulle,
emme ole koskaan yksin,


Emme ikinä,
emme enää.
Emme tässä hetkessä,
emmekä sen jälkeen.


Unohtaisit sanat,
hylkäisit muistot,
vain minun takiani.


Anna liturgian tukahtua.