(Epä)Kuolleen runoilijan viimeinen tuskanhuuto
Runoja, tekstejä, ajatuksia. Syvällistä ja kevyttä, päivästä riippuen. Aiheesta kuin aiheesta.
maanantai 16. toukokuuta 2016
En unohtaisi
Kaasua kaukaisuuteen,
kuin ikuiseen uneen lepäävät linnut,
minä lakkaan katumasta elämää.
Kaavan olevaisuus,
samaistuu vanhaan,
ja sen toistoin olen sinun.
Aina päivieni loppuun,
kadun vain sinun loppumistasi.
Olin niin kuluttava osa rakennettamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ota yhteyttä
Nimi
Sähköposti
*
Ilmoitus
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti