Rutiinit

Haistan metallia.

Käännän lasit toisinpäin ja nurinperin,

lisään letkun josta kaasuu valuu litroina alas alas alas.

Kansi on metallia,

ja niihin repii joskus sormensa auki.

Kiroillen unohdan laastarit aina taukohuoneeseen.

Pyyhin käteni puntteihin,

kaivan taskujani ja tajuan.

Nekään eivät ole mukana.

Kello on 20:14.

Ne jäivät sinne mihin perhekin.