torstai 19. huhtikuuta 2018

Stressi


Nakuttaa nakuttaa nakuttaa.
Kuristan sen perkeleen linnun,
jos sen räkätys ei olisi jo minut halvaannuttanut.

Koetan sätkiä,
astua,
edes ryömiä.

En pääse.

Maistan aamuisen kahvin,
eilisen keiton ja sapen.
Sen sapen.

Vatsani aukeaa hetki hetkeltä lattialle,
mahassa haava on tosiasia.

Minä niin vihaan tätä.
Silti toistan kaiken seuraavana päivänä,
aivan samoin sanoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *