Minä olen paasto.
Unohdettu paatos,
laiska tahto kaukaa muualta,
jonka nielin kasvaessani näin säälittäväksi.
Tässä minä istun,
ja yhä kirjoitan sinulle.
En kaipaa mitään takaisin,
ja siksi ehkä haluan sitä.
Kävelisitkö luokseni,
jos olisin taas pimeässä.
Olisitko se peitto,
joka minä en kyennyt olla.
Katso minua ja sano,
että poltat kaiken väliltämme.
Sen jälkeen syön puuroni vikisemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti