Vastuu

Minä katson niitä lukuja.

Niitä samoja,
jotka jatkuvasti jatkavat jakamattomaan jatkumoon,
josta itseni löydän.

Uudestaan ja uudestaan.

Tilanteesta tilanteeseen,
teosta tekoon,
suunnitelmasta toteutukseen.

Valitsinko näin,
vai niinkö en.
Valitinko ajoissa,
valitsemattomuudestani.

Kahdesta painalluksesta sivuvetoon.
Tiimalasista informaatiovirtaan.
Uuteen komentoon,
uuteen tehtävään.

G-M-A-I-L-F-A-C-E-B-O-O-K-I-N-S-T-A-J-A-I-L

Koska minä voin,
taas valita väärän priorisoinnin.
Vapautuksen suoralta,
siirtyen jatkumoon.
Siihen kierteeseen,
jossa jo alkujani ajoin,
syvälle ojaan.

Niitä hetkiä,
jolloin kontrolli on näppäimillä.
Aikani ei osaa loppua.
Otan sen,
mitä voin.
Valitsemisesta päästyäni,
otan senkin.
Jotta voin hylätä,
loputkin vaihtoehdot.

Kun itselle kuoppaa kaivaa.