Rajakokemus

Kun maailma ahdistaa,
siinä on kuoleman tuntu.


Niin tuntematon,
niin tuttu.
Itseensä eksynyt,
Ja kaiken löytänyt.


Vavahtavat aallot,
sielun piireissä.
Tahdottomat nuket,
aikain tanssissa.
Laskeutuvat kulissit,
rikkonaiseen kaavaan.


Ihminen olkoon itsensä paino.

Vihastani ykseyteen

En halua.

Et voi vaatia.

Et kontrolloida,
etkä hallita.


Minä olen monumentti,
sortuva nousevaan tahtoon.
Oikeamman ajatukseni,
puhtahin seula.



Joka ei kumarra,
aamuruskon,
valheelliselle jumalalle.

Ollakseni outo

Minä,
elän epätoivostasi.



Sen huumasta,
kaikista kuvista,
jotka lojuvat elämämme polulla.



Hengitän,
sitä joka hetki.
   Joka sekunti.
       Tahtomattanikin.



Perusta ei kuitenkaan,
rakennu sen osasista.

A.B.Soluutio

He kaikki halusivat pelastaa maailman.










He siis aloittivat itsestään.

2:1

''Saavuttamattomat polttomerkkini''

  Oksennan,
  jotta puhdistuisin.

  Huudan,
  jotta ymmärtäisin.

  Haluan,
  jotta vihaisin.

  Kaipaan,
  jotta se sattuisi.


Jotta se jatkaisi.


Jotta vihdoinkin,
  jos voisin,
  hylätä sen kaiken.


  Kiintymykseni materiattomaan naiseen.




''Luojani Levosta''


 Herra.

 Kaukainen isäntä,
 maailmojen polttaja.
 Julmuuteni synkin ruhtinas.

 Se kaikki tuntuu taas.

 Näiden kaikkien,
 unohdettujen,
 levättyjen vuosien jälkeen.


 Et saisi olla näin ahkera.