(Epä)Kuolleen runoilijan viimeinen tuskanhuuto
Runoja, tekstejä, ajatuksia. Syvällistä ja kevyttä, päivästä riippuen. Aiheesta kuin aiheesta.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Ollakseni outo
Minä,
elän epätoivostasi.
Sen huumasta,
kaikista kuvista,
jotka lojuvat elämämme polulla.
Hengitän,
sitä joka hetki.
Joka sekunti.
Tahtomattanikin.
Perusta ei kuitenkaan,
rakennu sen osasista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ota yhteyttä
Nimi
Sähköposti
*
Ilmoitus
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti