Ne väittävät,
huutavat,
katuvat että kuolema tuoksuu ilmassa.
Niissä tiloissa,
joissa tapetit ovat asujiaan nuorempia
ja ruoka vaeltaa ovesta omistajaa useammin.
Kaikki seisoo ja ajan voi havaita vain leviävästä mädästä.
Sen ne kai kutsuvat Kuoleman nimeksi.
Kudokset luovuttavat,
liha väsyy ja hampaat valuvat lattiaan.
Samaan tomuun,
Ikean kuvastoihin ja tahroihin.
Kuolema makaa seurassa loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti