En ehkä osaa,
siksi dokaankin aina selvinpäin.
Käännän kylkeä aina väärältä puolelta,
nukun silloin kun peitteet ovat hiestä kylmät.
Vastaan niille, jotka vähiten kiinnostavat.
Kuulen niitä, jotka eniten oksettavat.
Turhaudun keveään huomioon,
itken kun luonani ei käy kukaan.
Käännän viirit aina väärään suuntaan,
ja soitan hätäkeskukseen ihan vain vituiksi.
Silti harrastan eniten juuri monologia.
Tai juuri ehkä siksi.
Se selittäisi paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti