Ripitys

Levosta kauhuun,
kaiken apatiaan ja mielen anestesiaan.
Kun tunnit hakkaavat kuin juna raiteitaan solmuun,
kiskoilla hampaita kiskotaan vinoon.

Kysyit kerran, muutatko Viroon.
Vastasit itse,
ja lähdit ennen aamua.
Sainpahan rauhassa sammua.

Jätit kaiken taakse,
ja osan eteeni kun etenin keittiöön ja sen kaiken päälle,
joka sinusta jäi.

Katselin kelloa,
ja niitä tunteja.
Kiskoin napit,
kirosin kaikki papit ja avasin Raamattuni.
Siinä on kosteat kannet,
ja vähän läikkiä.
Kai on minunkin aikani läksiä menemään.

Omaa elämä on vaan niin hankala hylätä.