maanantai 2. heinäkuuta 2018

Cadia

Te seisoitte linjassa.

Atmosfääri repesi jo kolmannentoista kerran,
ja kansa ei valehtele kun sanoo,
ettei tuona päivänä paska verestä eronnut.

Te silti seisoitte linjassa.

Kun ne,
jotka joskus olivat veljiltänne näyttäneet marssivat kohti terät ojennettuna viimeiseen tervehdykseen.

Te yhä seisoitte linjassa.

Jokainen pala lihastanne vastasi vain sekunteja,
jokainen hetki ei merkinnyt mitään ja lopulta kuitenkin,
työnsi vääjäämätöntä hieman kauemmas.
Jokainen pala,
jokainen huuto,
jokainen kyynel.

Ja lopulta,
kun maailma itse aukesi sen kaiken painosta,
te seisoitte yhä.

Planeetta murtui ennen kaartia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *