lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sosiaalisesti hieman vammainen kesäromanssi

Häpeäisitkö,
jos sanoisin että tosiaan olet ensimmäinen.

Tai siis olit.
Ethän sinä enää oikein ole.

Katselen kantapäitäsi ja lasken kuinka vähän varpaita ihmisellä voikaan olla.
En sano edes hei.

Kuuntelen kun käännät kylkeä ja minä todellakin muistan kuka sinä olet.
Todellakin muistan.
Sinulla oli mekossa raitoja ja olkaimesi olivat aika tummat ja sun kaveris oli kai homo.

Ja minua tuskin edes muistat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *