Ystävälle

Olen pahoillani.

Kaiken jälkeen,

lopulta,

aivan kaikesta.

Vaikka toisin sanoin.

Askeleet taakseppäin,

kuuluvat vain lasten unelmiin.

Minä en sellaisia ota.

Sillä enää en,

ole lapsi.

Tai ainakaan niin usko.

En halua todistella,

en saada anteeksi,

vaikka minun ehkä pitäisi.

Vuorelle tehty linna,

muurahaiset varmasti muistat.

Ampiaisiin ei edes,

tarvitse palata.

Kai sitä vain,

yhä huolehtii.

Syyttäkin kai,

sillä syyllinen on mitattavissa,

vain jollain vaikealla.

Liekö edes tarpeellista sellaista ratkaista.

Aika kuluu, 

kellot pyörivät.

Taidan vihdoinkin kyetä jatkamaan,

täysin kuivin kengin.

Hyvää matkaa.