torstai 21. elokuuta 2014

Pelkääjä vaikenee, hyväksyy, kumartaa.


  Johtoja kiinni toisiin,
tavallaan jakaa ihmisen.

Olkapäästä olkapäähän,
luoda suuri letka,
ihmisyydestä toiseen.
Laitetaan toistamaan,
toistensa jo kuluttamaa sanaa,
löytämättä kierteen alkua.

Kuka Keksi?
Kuka Teki?
Kuka On?
Lopulta Vastuussa?

Ongelma ratkaistaan,
kun voidaan leikki aloittaa.
Rikkinäinen puhelin,
virta ihmisten kautta,
hermoista,
jotka menetin.

Niinhän se meni lapsenakin.

Pulpetin alla,
taistoon käsiä vastaan.
Lukittuna ulostehuoneeseen.

Harmillisen tuttu paikka.

Sen sävy vain,
hiukan muuttunut on.
Sisältö silti,
samaa, samaa, samaa,
vanhaa.

Purista   Avaa   Katso   Huomaa   Näe   Hengitä   Nouda

He eivät osanneet olla osaamatta.
Kiinni käskyssä,
kiinni letkassa.
Ryhmä oli yhtä vahva kuin sen heikoin liitintä.
Lopulta,
ihminen suli letkasta.

Olihan jo kuitenkin kevät.

1 kommentti:

  1. Osaat hienosti luoda runossa tunnelman, ja sen mikä tunne on vaikuttanut runoon syntyhetkellä. Runossa upeasti tulee synkkä ahdistuneisuus, joka vapautuu lopussa ja taakka poistuu harteilta.

    VastaaPoista

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *