Maa hiekassa

 Luoti läpi vatsan,
antaa tomulle uuden sävyn.
Kuin Tarantinon filmiä,
punaneste ilmassa,
he kaikki kaatuvat,
omiensa käsiin.


Säkki päähän,
kasvot seinään,
kumarra graffitille.


He juoksevat,
pakoon toisiaan,
kaikkeaan.
Laukauksin haljennut maa,
sille mahdotonta rakentaa,
vain paeta.

Yrittäen hengittää,
vesimassojen sylissä lapsi,
antaa huutonsa tummenevaan sineen.
Samalta sannalta,
saadaan uusi reliikki,
töllistelevälle yhteiskunnalle.

Äiti lapsi sylissään,
rauhoittaa pientä kuolemaa,
joka ottaa valtaa.
Yrittää hyräillä,
pitää ääntä,
viimeisenä ohjenuorana,
viimeisenä linkkinä.

Älä itke, lapsi.
Äitis on tässä.
Isis on vahva,
ja äitis on tässä.