Manifesti

En pääse pakoon,
vaikka yritän.


Askel askeleelta,
kauemmas ja kauemmas,
mutta siltikin,
kohtaan sen.


Sen kaiken.
Kaikin puolin.
Kaikin osin.


Miksi nautin siitä,
siinä pyörimisessä.
Astelen samaan,
vain tajutakseni,
että haluan pois.


Mutta sinä jäät.
Sen tiedän.
Siksi itken.


Säälittävää,
omalla tasollaan.


Jäljethän olivat minun.


Se vain sattuu,
niin paljon.


Olisinpa edes rehellinen savukkeistani.