torstai 2. helmikuuta 2017

Rakastan sinua

Olen sinun.

Aika voi menettää merkitystään,
arki vaihtaa väriä kausien mukaan.
Mustasta hellään punaan,
valkoisista sävyistä kalpenevaan harmaaseen.
Siihen,
joka vanhemmilla rouvilla lepää hiuksissaan.

Haluan nähdä sen kaiken sinussa.
Yhteisessä surussa,
joka kourii kaikkea tuhansin käpälin.
Lattia kääntyy kulmistaan vuosien muassa,
kansat vaihtuvat kaiken kirjossa,
me muutumme vanhassa virrassa.

Olen silti aina sinun.

Elämä on viiva,
jota harvoin jaksan seurata.
Vain paikoillaan maata ja antaa olla.
Syntymälaiska,
kuin Juksu eläkkeellään saatan kirjoittaa pitkään meistä.

Olen vieläkin sinun.

Me väsymme joskus kaikkeen,
annamme apatian olla toisillemme rakkaita.
Hengitämme samaa ilmaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Se on meidän,
se on sinun.
Minusta tullut,
ja sinuun sidoksissa.

Anna minun olla sinun.
Vaikkei aika tuntuisi aina siltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *