torstai 16. helmikuuta 2017

Tragikoominen perverssi

Haluan,
ehkä se tekee siitä rumaa.
Tahratut aihiot,
ihmisen maalista peitetty tekee siitä maallista.

Jotain aitoa.

Kiintymys kiinnittää,
jaksanko sittenkään roikkua tämän mukaan.
Kun kaikki on lopussa,
on arki vasta alussa.

Ehkä siitä tulee sen merkitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *