Lakanat olivat liilat.
Aikamme oli jälkeen yhdeksän,
mutta ennen tuntia,
kymmenen jälkeen.
Se oli hyvä aika.
Silmämme hiekassa,
peittomme yön väreissä,
kiinnityin elektroniikkaan.
Etsin egoani.
Lasinen tila,
sen seinä kasvattaa lämpöä.
Siksi peitteet seinän varjoksi.
Jotta uni voisi jatkua.
Kahvin seuraan,
kuitenkin päädyin.
Laatikkomeren läpi,
muuttolintujen talossa.
Etelään ne matkaavat.
Ainakin sillä tavalla,
olemme samanlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti