keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hänelle


Sinä astuit pois,
hieman kauemmas,
sinä hetkenä.


Se sattui,
askeleitteni muassa.


Pilvet maamme tasolla,
kuiskivat sanoja seisovaan tuuleen;
Hän kyllä palaa.


Annoin sen soida,
soida,
soida.


Pidän huolta sydämestäsi.

2 kommenttia:

  1. Moikka! :) Sulla on kiva, omaperäinen blogi ja heitän sinnepäin tämmöstä haastetta: http://mustelumo.blogspot.fi/2015/10/liebster-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, täytyypi tutustua. Kumarrus teille.

      Poista

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *