maanantai 26. syyskuuta 2016

Virigiano



 Odottavat silmät,
 mieli siivillään,
 jaksaa herätä aina uuteen elämään.

 Loin elämää itselleni,
 henkeä halpaan materiaan.
 Plastiikille annoin puhuvan muodon,
 metallille sanattoman sanat.

 Liskoille suurille hampaat kauhusta,
 merien pedoille silmät pelosta.
 Jättiläislukeille verkot valheista,
 yöllisille pedoille harmaat volvot.

Aikuisuus tekee kaikesta rumaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *