Yksiöön

  Kalmoista vihaan,
  vanhoista vaivoista laskevaan piinaan,
  minä annan,
  minä otan,
  viimeisen lasillisen.


  Vanhentunut karaoke,
  lauluistaan aikuinen tarina,
  väsyy tuntien mukaan,
  tuntien väärää aikaa.

  Kuuluvuus oli kai kuulumatonta,
  olemus kovin uskotonta,
  maatonta aikaa,
  jakamattaan jättämäti.


 Baarikulttuuri jaksaa aina yllättää.
 Klubi ei niinkään.