Tunnen sen kun se tuntee minut nimeltä.
Tiedän sen kun se haistaa ilmasta kaikki minusta irronneet hiukkaset ja ottaa ensimmäiset askeleet kohti.
Tahdon sen astuvan kolme askelta jotta kieleke jota nakersi murtuu ja upottaa meidät molemmat kiehuvaan pikeen.
Pudottautuen isku on kevyt höyhen siinä hetkenä kunnes maailma on musta ja ilman väriä tai tuntoa paitsi ehkä lämpö ja savu ja viimeinen tahto jota en osannut ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti