Elämä.
Kun naamio maistuu kasvoilta samalta kuin vuosi sitten,
ilma sakeana huokosten läpi päivistä viikkoihin ja vuosiin.
Samaan kuosiin,
kun savu käy jo vaatteesta ja tapa aatteesta,
jonka lausuminen tuntuu aina pahalta.
Minä,
sama vanha ja niin uusi.
Kynnet jo tylsät niistä vedoista omaan nahkaan.
Mielummin kipu kuin kutina.
Mielummin kipu kuin valinta.
Mielummin viha kuin vapina.
Kuristuminen on henkilökohtaista,
kädet aina yhtä rumia.
Omia.
Kuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti