Mieli

Voipi joku lukijoista ihmetellä, blogiani selaillessa, että onpa synkkiä aiheita. Surullista ja aika karua tekstiä. Millainen kirjoittaja mahtaakaan olla, kun näin kirjoittaa. Onko ajatukset harmaita ja mustia...

Ehei, viimeaikoina vain synkän tekstin luominen on ollut paljon helpompaa, ja seuraava teksti onkin melkein vuoden ikäinen. Aina jotenkin synkkää on helepompi kirjoittaa. Saanko esitellä, naiset ja herrat, äidinkielen portfolioni, aiheena Kauhu, runo. Hiukan paranneltuna, tekstissä oli muutamia aukkoja, jotka täytin.

 Jotakin takanani,

koettaa puhua,

seinät ovat liian kaukana.

Ikkunalla,

istuu jotain,

mitä en halua,

havaita.

Portailla askeleet,

koputus,

valittavat askelmat.

En halua tätä.

Kylmät silmät, 

vuotavat seinillä.

Sieluni vapisee,

on kovin,

kovin kylmä.

Oven takana,

taas,

askeleet.

Se on siellä, 

eikä se poistu,

askelmilta.

Kun Helvetin seitsemän piiriä,

lankeavat tilaani,

minä pakenen varjoihin,

itseäni.

Kahva kääntyy,

ovi aukeaa.

Se on siinä.

Mustat silmät,

kauhu.

En elä, 

enää koskaan.

Jumalani tuli takaisin,

häivyttyään omasta valtakunnastaan.

Mielikuvistani.