3.8.

Se olit sinä,
juuri silloin.

Jokaisena hetkenä.

Sortumispisteitä,
murhaa,
kipua.

Se kaikki oli sinulle niin tuttua.

Välillä mietin,
miten sinä jaksoit,
kantaa sen kaiken sydämessäsi.

Se ei ollut illuusio,
ei välillämme.


Minä lakkasin toimimasta.

Sinä toimit,
siltikin.

Olit se vahvempi,
ehjempi,
kauniimpi,
rakkaampi,
arvokkaampi.

Meistä kahdesta.