Erosta

Arpa, joka ei voita.
Kukka, joka ei siemenny.
Verkko, joka kalat lävitseen päästää.
Ihminen, joka eksyy omaan keittiöönsä.


Olenko väärässä,
kun haluan vain sanoa,
lausua,
muutoksen viimeiset säkeet?
Luoda uuden kytkennän,
uuden mahdollisuuden,
kokonaisuudelle, joka ehkä,
jossain vaiheessa,
voisi taas toimia.


Tönäisen kahvipöydän kumoon,
annan astiaston särkyä.
Posliinit siruina,
kulta ja hopea,
palasiksi lattiaan.
Annan tomun laskeutua,
annan itseni pirstaloitua.
Ehkä tällä tavoin,
saan yhteyden tunnetta,
edes johonkin.


Nostan pöydän,
kerään pirstaleet,
ja aloitan alusta.


Minunkin on kasvettava joskus.