Joku saattanut jo huomata, että julkaisutahdissa tapahtui pienoinen piikki. Suhteellisen aktiivisen kirjoitteluni lomaan iski hyvinkin inspiroivat muutama päivää, syynä lähinnä senhetkinen työpaikka, mielellinen hämmennys ja niinkin pieni seikka, että istuin ajattelemaan paljon useammin, mikä, hämmästyttävää kyllä, on tuottanut mukavaa tulosta.
Nautin kirjoittamisesta. Pienet tarinat, jotka heijastavat ajatuksia, mietteitä ja tarinoita, joihin paikka paikoin löytyy oikea, elävässä elämässä tapahtunut, selkkaus tai muu sellainen. En koe, että kirjoittaisin mielialojani ja tapahtumiani teksteihini kovinkaan tarkasti, mutta usein muokkaan elämässä tapahtuneen tarinaksi teksteihini. Joten kyllä, olen saattanut, epäsuorasti tai muuten, kirjoittaa sinustakin. En ole pahoillani.
Kai voisin kiittää. Tekstejäni kohtaan on osoitettu mukavasti kiinnostusta, ja jopa siinä määrin, että kiinnostus itse kirjoittajaan ja hänen profiiliinsa on kasvussa. Ajattelinkin pistää työn alle itsestäni ja elämästäni hieman selkeyttävän kokonaisuuden tähän blogiin jollain tavalla. Suurin etappi voisi olla koko Google-käyttäjäni rework: Uusi kuva and stuff tekisi ehkä hyvää. Mutta sain sentään blogilleni uuden ulkoasun, se on jo jotain.
Kiitoksia ajastanne, hyvää alkavaa syksyä ja toivottavasti juuri sinä pysyt mukana jatkossakin. Omistan seuraavan teille, ja etenkin ystävälle, jolta sain ensimmäisen, valmistuneen tilaustyön. Saat sen nyt takaisin.
''Erottaisinko,
näiden vuosien jälkeen,
kasvojesi muutoksen.
Sävyjen meren,
jota vasten niin usein,
olen huuleni painanut.
Haistaisinko tummuvan jäljen.
Tuntisinko vaalenevan arven.
Maistaisinko punertuvan mielen,
siniseen rakenteeseen.
Ehjään ihmiseen.
Värejäsi vasten,
suuri on taas,
haluni painautua.
Olit aina,
kaikista kaunein,
kaikista maalauksistani.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti