Jos lupaat työntää patjaa kaksikymmentä senttiä lähemmäksi,
annan sen kaiken sinulle kun olen poissa.
Vaikka se olisikin homeessa syksyn jälkeen,
se on on aina se,
jolla tapahtui niin paljon.
Ja niin kovin vähän.
Kun ihminen alkaa riittää,
kirjoitan sonaatin jossa on vain rumia sanoja.
Kuuntelen kaikkea kuin se olisi Paperia,
ja kirjoitan sen niin kuin se muka jäisi johonkin.
Vuosien työ katoaa kun mieli vaihtuu.
Taiteilija myy takkinsa kun on liian kuuma.
En osaa luopua samalla tavalla.
Minun Raamattuni on musta,
ja siihen on kirjoitettu vain koneella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti