torstai 2. maaliskuuta 2017

Kertaus

Kirjoitin sinulle,
kun elämäni otti sen uusimman suunnan.
Kuin muuttavat linnut,
lensin parvena itseni sisällä.
Kuin myrsky,
lakkasin tuntemasta mitään.

Pulssini kävi tuulen kodiksi,
kohina sen tunteeksi.

Minä irrottaudun,
kun aika vähenee kohti loppua.
Minä unohdan,
kun kaikki yhteinen materiamme on sulanut ahjossa.
Minä pelkään,
kun se ottaa vallan suhteemme osasista.

Ehkä nukun krapulani pois.
Ehkä kuiskaan äänettömyyttä tuuleen.
Ehkä annan olla,
ja luovutan.

Kun sen aika tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *