Runoja, tekstejä, ajatuksia. Syvällistä ja kevyttä, päivästä riippuen. Aiheesta kuin aiheesta.
keskiviikko 15. maaliskuuta 2017
Monoversumi
Siinä sumussa on vain yksi.
Vain se,
jolla on kaikelle merkitystä.
Kun se rakentuu peileistä,
ja elää itsensä kanssa vuosien päätöstä uuteen alkuun,
huomaan,
sen kaiken olevan minä.
Hengitän.
Maailmassani on vain yksi.
Minä olen aina vain yksi.
Mutta universumi ei katoa nukkuessa,
aika ei matele odottaessa.
Tähti ei ole ikinä yksin.
Yksin,
muttei yksinään.
Se paikka on heille kaikille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti