Se tavallinen tarina.
Jälleen,
jo toistamiseen,
uudelleen,
tupakoin alasti parvekkeella.
Joku kysyy,
ylös katsahtaen,
etsien,
teolleni tarkoitusta.
Minähän vain tupakoin.
Jätän vastaamatta,
niinkuin joka maanantai teenkin.
Hän on urheilija,
kunnollinen kuntoilija.
Terveellisen elämän vaalija,
urbaanin utopian alttari.
Ja minähän vain tupakoin.
Jaksaisimpa haastaa riitaa.
Hätistää tuon kärpäsen,
kiukkuisen eläimen,
taloyhtiöni pihalta.
Turhaa,
turhaa.
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Tai viimeistään,
rahkansa loppuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti