Halusin odottaa

Mustunut naamari,
saastaisella pöydällä.
En ollut jaksanut,
pyyhkiä puruja tai pölyjä.

Ehkä siksi,
ne jäivät pintaan kiinni.


Maalia päälle,
yritin peittää vähäiset jäljet.
Vahvistaa,
puhdistaa,
tekojeni merkkejä.
Se oli kovin kaunis naamio.
Taistelukaasun tummentama.


Sanoit palaavasi,
ottavasi sen takaisin,
kun taivas tummenee ja aurinko harkitsee palaamista.
Kun nauravat sienet,
taivaanrannasta,
ovat hälvenneet.


Minä odotan sinua.

Naamiollasi on nyt kasvot.

Tummat,
julmat,
pölyiset.


Tunnethan sinä minut.
Niin laiska,
viimeistelemään mitään.